Biokaasun polttoainevero ei ole näköpiirissä

24.11.2014 08:44

Teksti: Ari Lampinen, CBG100 Suomi

 

Biokaasulla ja muilla uusiutuvilla kaasumaisilla polttoaineilla ei Suomessa koskaan ole ollut polttoaineveroa, ei ennen EU-liittymistä eikä sen jälkeen. Ja tämä tilanne halutaan säilyttää myös tulevaisuudessa pitkälläkin tähtäimellä sekä valtioneuvoston että eduskunnan mukaan, kuten käy ilmi valtioneuvoston eduskunnalle lähettämästä muistiosta U 33/2011 vp ja sen eduskuntakäsittelystä. Monesti veropolitiikkaa syytetään tempoilevaksi ja sillä perustellaan investointien tekemättömyyttä. Myös päätöksiä olla siirtymättä liikennebiokaasun käyttöön perustellaan yleisesti verotuksen epävarmuudella. Kun biokaasun vero on säilynyt samana vuosisadan ajan, niin ei voi veropolitiikkaa siltä osin tempoilevaksi kutsua. Verotus kuuluu kansallisesti päätettäviin asioihin EU:ssa, joten biokaasun polttoaineveroa ei voi Suomen tahdon vastaisesti tulla myöskään EU-lainsäädännön kautta.

Tietysti Suomessa löytyy tahoja, jotka vastustavat biokaasun polttoaineverottomuutta. Se on johtanut erään komission vero-osaston vuonna 2011 tekemän ehdotuksen väärinkäyttöön Suomen politiikassa. Mikäli ehdotus menisi sellaisenaan läpi, biokaasulle tulisi polttoainevero vuoden 2023 alusta lukien. Osa kuluttajista on sen seurauksena jättänyt siirtymättä biokaasun liikennekäyttöön. Tätä komission vero-osaston ehdotusta on käsitelty EU-elimissä tuloksetta jo 3,5 vuotta, joten se tullaan piakkoin mitätöimään. Tässä kerrotaan kyseisestä ehdotuksesta ja sen nykyisestä tilanteesta.

 

Energiaverodirektiivillä (2003/96/EY) on säädetty liikennepolttoaineiden ja muiden energiatuotteiden minimiverotasot, mutta jäsenvaltioilla on valta soveltaa niin korkeita tasoja kuin haluavat. Esimerkiksi fossiilisia kaasumaisia polttoaineita kuten maakaasua on pakko verottaa (koska kaikki jäsenvaltiot ovat niin päättäneet), mutta uusiutuvia kaasumaisia polttoaineita kuten biokaasua, puukaasua, aurinkovetyä ja tuulimetaania ei ole pakko verottaa. Komissio esitti vuonna 2011 julkaisemassaan dokumentissa KOM(2011)169 energiaverodirektiivin uudistamista siten, että vero jaettaisiin kahteen komponenttiin, joista toinen perustuisi energiasisältöön ja toinen hiilidioksidipäästöihin. Komission vero-osasto kutsuu sitä ympäristöperusteiseksi ja periaatteessa niin onkin. Mutta se esitettiin toteutettavaksi tavalla, joka heikentää erittäin oleellisesti olemassaolevan direktiivin ja jäsenmaiden verolainsäädännön ympäristöohjaavuutta.

Hiilidioksidipäästöt määritellään ehdotuksessa aivan oikein YK:n sääntöjen mukaisesti eli tehden eron fossiilisen ja bioperäisen hiilidioksidin välillä. Se tarkoittaa, että biokaasulle CO2-komponentti on nolla. (Huom. Suomen auto- ja ajoneuvoverotuksessa niin ei tehdä, vaan maakaasun ja biokaasun CO2-päästöt on määritelty samaksi. Se on sekä tieteellisesti että ilmastopoliittisesti järjetöntä ja tulee luonnollisestikin korjata niin pian kuin mahdollista.)

Verotuksen energiasisältöperuste on myös aivan oikein. Nykyisessä direktiivissä minimiverotasot on annettu tilavuusyksiköissä, mikä kohtelee kaltoin lähes kaikkia biopolttoaineita, koska niiden energiasisältö tilavuusyksikköä kohti on alempi kuin vastaavalla fossiilipolttoaineella. Esimerkiksi etanolille se merkitsisi yli 30 % korkeampaa verotusta bensiiniin verrattuna. Vaikka minimiverotasojen määrittäminen tällä tavoin on energiatekniikan ja ympäristönsuojelun kannalta järjetönta, direktiivi ei tietenkään edellytä, että kansallisessa verolainsäädännössä biopolttoaineita verotettaisiin fossiilisia enemmän. Kansallisesti verotus on aina voinut perustua energiasisältöön. Esimerkiksi Ruotsissa on tehty niin koko sen ajan kun Ruotsi on EU:n jäsen ollut. Ja niin on tehty Saksassa ja kaikissa muissakin maissa, joissa liikennebiopolttoaineita käytetään merkittävästi. Kuitenkin Suomessa vuoteen 2010 asti valtiovarainministeriö vastusti ankarasti energiasisältöperäistä verotusta väittäen sekä suurelle yleisölle että poliittisille päätöksentekijöille EU-lainsäädännön kieltävän sen. Se on olennainen syy siihen, että nestemäisten liikennebiopolttoaineiden käyttö Suomessa puhtaina ja korkeaseoksina on vähäistä (biokaasuun tämä ei vaikuttanut, koska se on aina ollut veroton, mutta myös sillä energiasisältö tilavuusyksikköä kohti on alempi kuin vastaavalla fossiilipolttoaineella, maakaasulla). Vuoden 2010 energiaverotuksen uudistuksessa Suomessakin vihdoin siirryttiin energiasisältöperusteiseen verotukseen, joten esimerkiksi etanolia ei enää veroteta bensiiniä enempää (vaan bensiiniä vähemmän). Sen seurauksena E85:n käyttö Suomessa voitiin aloittaa, 17 vuotta Ruotsin jälkeen.

 

Ongelmana komission veroehdotuksessa oli ensinnäkin se, että energiasisältöön perustuva komponentti ei millään polttoaineella voi olla nolla. Siksi myös biokaasulle tulisi polttoainevero, vuoden 2023 alussa. Ruotsissa on ollut voimassa vastaavan periaatteen mukainen polttoainevero vuodesta 1995, mutta siellä biokaasulla ja muilla uusiutuvilla kaasumaisilla polttoaineilla sekä CO2-komponentti että energiasisältökomponentti ovat nolla. Suomessa otettiin vuonna 2011 käyttöön nämä kaksi komponenttia sisältävä polttoaineverotus, jossa Ruotsin tapaan biokaasulle ja muille uusiutuville kaasumaisille polttoaineille veroa ei ole (Suomessa tämä on kuitenkin toteutettu teknisesti aivan erilaisella tavalla). Komission vero-osasto perustelee energiasisältökomponentin pakollisuutta sillä, että kaikella energiakäytöllä on ympäristöhaittoja, joten kaikkea olisi verotettava energian säästön edistämiseksi. Se on periaatteessa täysin oikein, mutta he jättävät mainitsematta, että sellainen vero jo on: arvonlisäverotus koskee yhtä lailla kaikkia energialähteitä eli esimerkiksi biokaasulla ja kivihiilellä se on sama. Olennaista ympäristönsuojelun kannalta ei ole se, että biokaasu olisi polttoaineveroton, vaan että polttoaineveron ympäristöohjaavuus on mahdollisimman suuri. Siis esimerkiksi biokaasun ja bensiinin verotasojen ero on olennaisinta, ei se lähtevätkö verotaulukot nollasta. Mutta kun verotaulukot lähtevät nollasta sekä viranomaisten, tuottajien, myyjien että kuluttajien hallinnollisilta kuluilta vältytään nollaverotuksellisten polttoaineiden osalta. Siksi ei ole mitään järkeviä ympäristö- eikä taloussyitä aloittaa verotaulukkoa jostain muusta.

Tämä ei kuitenkaan ole suuri ongelma, mutta toinen ongelma komission veroehdotuksessa on valtava. Ehdotuksen mukaan liikennepolttoaineiden energiasisältökomponentin painotus on noin 90 % ja CO2-komponentin noin 10 % (näin siis vain liikennepolttoaineille, ei lämmitykseen ja sähköntuotantoon käytettäville polttoaineille). Se tarkoittaa, että kaikkien liikennepolttoaineiden verotus olisi lähes sama ja ympäristövaikutusten merkitys olisi marginaalinen. Vaikka nykyisessä verodirektiivissä ei ole varsinaista ympäristöperusteista rakennetta, se on kehittynyt vuosien varrella siten, että ympäristöohjaavuus on huomattavan suuri. Esimerkiksi maakaasun minimivero kasvaisi uudessa veromallissa yli nelinkertaiseksi, mutta bensiinin verotus ei muuttuisi lainkaan. Polttoaineverotuksen ympäristöohjaavuus siis heikentyisi valtavasti.

On hämmästyttävää, että komissiosta tulee sellaisia lakiehdotuksia ottaen huomioon EU:n ilmastopolitiikan ja suuren määrän EU-lainsäädäntöä, joka tukee biokaasua ja muita uusiutuvia liikenteen käyttövoimia. Syynä tietenkin on, että verotusta valmistelevat aivan toiset virkamiehet ja aivan toisista lähtökohdista kuin ympäristölainsäädäntöä valmistellaan. Koordinaatio hallinnonalojen välillä on riittämätöntä komissiossa aivan kuten se on riittämätöntä valtioneuvostossa. Oikea ja vasen käsi voivat siten tehdä täysin vastakkaisia toimenpiteitä.

 

Sellaisella esityksellä ei kuitenkaan ollut mitään läpimenon mahdollisuuksia, koska kyse on verotuksesta, joka on kansallisen päätösvallan alainen asia. Siksi yksikin jäsenmaa voi estää direktiivin voimaantulon. Ei ole kuviteltavissa, että esimerkiksi Ruotsi ja Saksa hyväksyisivät sellaisen direktiivin. Mutta ei myöskään Suomi. Valtioneuvosto asettui vastustamaan mm. biokaasun polttoaineveron käyttöönottoa, ks. Suomen Biokaasuyhdistyksen lehdistötiedote 5.10.2011: "Valtioneuvosto ei voi hyväksyä, että biokaasuun sovellettaisiin hankalampia menettelyjä kuin fossiilisiin polttoaineisiin. Valtioneuvoston käsityksen mukaan biokaasun energiaverotuksessa tulisi pyrkiä ratkaisuun, jossa se säilyisi kokonaan verottomana niin liikenne- kuin lämmityskäytössäkin."

Esityksessä oli kuitenkin myös paljon hyvää, josta syystä sen korjauksia on käsitelty EU:n elimissä ja kansallisissa elimissä jo 3,5 vuotta. Asiasta on myös pyydetty lausuntoja. Suomen Biokaasuyhdistys piti ehdotuksen perusteita hyvänä, mutta toteutusta erittäin huonona, joten se esitti 5.10.2011 lähettämässään lausunnossa  Euroopan Parlamentille toteutuksen korjausta eli käytännössä uusia verotaulukoita, jotka sisältävät ympäristöohjaavuuden päinvastoin kuin komission esitys. Sama lähetettiin myös komissiolle. Vastaava lausunto tehtiin eduskunnalle.

 

Esityksen 3,5-vuotisen käsittelyn yhteydessä verotaulukoista on tehty lukuisia ehdotuksia, mutta mitään niistä ei ole hyväksytty. Lokakuun 2014 EU-neuvoston kokouksessa asia ei edennyt lainkaan. Komission tiedotteessa mainitaan seuraavasti:

"The Commission believes that the recent compromises produced by the Council are no longer in line with the original objectives of the Commission proposal and are disappointing compared to the original goals to reform energy taxation."

Joulukuussa 2014 direktiiviehdotus sisällytettiin komission mitätöitävien ehdotusten listaan ja muodollinen lopullinen mitätöinti tehdään vuonna 2015. Vaikka tarkoitus ehdotuksen takana oli hyvä, se ehdotettiin toteutettavaksi tarkoituksensa vastaisesti. Liikennepolttoaineiden verotuksen ympäristöohjaavuuden lisäämisen sijaan ympäristöohjaavuutta olisi radikaalisti vähennetty.

Siksi jäsenmaat jatkavat liikennepolttoaineiden ympäristöohjaavuuden toteuttamista kansallisessa verolainsäädännössään. Osa jäsenmaista pystyy siihen paremmin kuin muut. Suomessa biokaasu ja kaikki muutkin uusiutuvat kaasumaiset polttoaineet ovat aina olleet polttoaineverottomia ja näköpiirissä ei ole muutosta siihen.