Kunnallispolitiikka loi Ruotsiin UE-liikenteen menestystarinan

12.12.2014 10:49

Teksti: Ari Lampinen, CBG100 Suomi

 

Ruotsi on maailman johtava maa uusiutuvan energian liikennekäytössä. Uusiutuvan energian osuus liikenteen energiankäytöstä on Ruotsissa toiseksi korkein maailmassa Brasilian jälkeen, mutta se on laadullisesti selvästi edellä. Ruotsi on ensimmäinen maa, joka on jo ylittänyt EU:n vuodelle 2020 asettaman velvoitteen vähintään 10 %:n osuudesta uusiutuvalle energialle liikenteen energiankäytöstä. Ruotsi saavutti tämän UE-direktiivin velvoitteen vuonna 2012, jolloin osuus oli 12,6 %. Nyt ollaan lähestymässä 20 %:n rajaa.

Mutta laadullinen kehitys on Ruotsissa ollut vielä tärkeämpää kuin määrällinen. Juuri julkaistussa tutkimusraportissa käsitellään syitä tähän Ruotsin menestystarinaan.

 

Ympäristölaadultaan Ruotsin UE-liikenne on selvästi EU-maiden parasta, koska painotetaan:

  • Uusiutuvan energian käyttöä puhtaana tai korkeina seoksina (jossa uusiutuvien osuus energiasisällöstä on yli 50 %) matalaseoksien sijaan.
  • Jäteperäisiä (biojäte ja puujäte) biopolttoaineita energiakasviperäisten biopolttoaineiden sijaan.
  • Kaasumaisia UE-polttoaineita (biokaasu, synteettinen biokaasu, bio-DME, tuulivety, tuulihytaani) nestemäisten UE-polttoaineiden sijaan.
  • Julkista liikennettä ja tavaraliikennettä henkilöautojen sijaan.
  • Päästöttömiä UE-muotoja (aurinko- ja tuulienergia) UE-sähkön, UE-vedyn ja UE-hytaanin tuotannossa.
  • Korkeaa teknologista diversiteettiä.
  • Paikallisesti tuotettua energiaa.

 

Tärkein syy menestykseen on ollut kunnallinen politiikka, jossa on voimakkaasti painotettu yllämainittuja ympäristölaadullisia tekijöitä. Kymmenet kunnat ovat ottaneet käyttöön uusiutuvan energian liikennekäytön teknologioita, jotka sitten ovat levinneet muualle Ruotsiin ja useat teknologiat myös muihin maihin. Seuraavien teknologioiden käyttöönotto Ruotsissa johtuu kunnallispoliittisesta päätöksenteosta:

  • Biojäteperäinen biokaasu paineistettuna (CBG): alunperin vuonna 1941 ja uudestaan 1989. Se oli alunperin kokonaan ja edelleen suurimmaksi osaksi valmistettu jätevedestä. Nykyään biojätteen osuus on yli 99 %.
  • Biojäteperäinen biokaasu nesteytettynä (LBG): 2010. Se valmistettiin aluksi jätevedestä, mutta nyt kiinteästä biojätteestä.
  • Puujäteperäinen synteettinen biokaasu (SBG): 2014. Se valmistetaan puujätteestä.
  • Uusiutuva vety paineistettuna (RES-GH2): 2003. Se valmistetaan pääasiassa tuulivoimalla.
  • Tuulihytaani paineistettuna (HCBG): 2003. Se ei enää ole tuotannossa.
  • Korkeaseosetanoli dieselmoottoreissa (ED95): 1986. Se valmistettiin alunperin puujätteistä, mutta nykyään jätteiden osuus on alle 1 %.
  • Korkeaseosetanoli ottomoottoreissa (E85): 1994. Se valmistettiin alunperin puujätteistä, mutta nykyään jätteiden osuus on alle 1 %.

 

Lisäksi seuraavissa kunnallinen politiikka on ollut tärkeässä roolissa:

  • UE-sähkö (RES-E). Merkittävä osa on Ruotsin luonnonsuojeluliiton ekosertifioimaa (Bra Miljöval) eli kestävyydeltään huonoimmat tuotantomuodot eivät kelpaa.
  • Biodiesel puhtaana (B100). Se on kokonaan energiakasviperäistä.
  • Synteettinen biodiesel puhtaana (SB100). Se oli alunperin kokonaan puujäteperäistä, mutta nykyään pääasiassa biojäteperäistä. Energiakasvien osuus oli 20 % vuonna 2013.
  • Biodimetyylieetteri (Bio-DME100). Se on kokonaan puujäteperäistä.

Puukaasu (WG100) eli häkäpönttöajoneuvoissa käytettävä puu ja puuhiili on ainut UE-polttoaine, jonka käytössä kunnilla ei ole roolia.

 

Kunnat ovat sekä suoraan että yhdessä yksityisen sektorin kanssa varmistaneet koko liiketoimintaketjun toteutuksen tuotannosta kuljetuksen ja jakelun kautta kulutukseen.

Kunnallisen politiikan vaikutus näkyy eniten Ruotsin bussikannassa. Kuntien kilpailuttamasta bussiliikenteestä 45 % on UE-busseja. Sen seurauksena 27 % Ruotsin koko bussikannasta on UE-busseja. Alla olevassa taulukossa on Ruotsin UE-autokannan jakauma vuoden 2013 lopussa.

  Rekat Bussit Pakettiautot Henkilöautot
Biokaasu 91,8 % 49,1 % 73,8 % 13,9 %
Bioetanoli 4,0 % 17,3 % 19,6 % 85,1 %
Biodiesel ja synteettinen biodiesel   33,4 %    
Bio-DME 1,2 %      
Sähkö   0,2 % 6,0 % 1,0 %
Muut 2,9 %   0,6 %  

 

Biokaasu (CBG ja LBG) on johtava UE-liikenneteknologia kuorma-, linja- ja pakettiautoluokissa. Kunnalliset UE-vaatimukset bussi- ja jätekuljetuksissa ovat siihen pääsyynä. Etanoli puolestaan on johtava teknologia henkilöautoluokissa. Kunnallinen politiikka loi markkinat myös E85:lle, mutta nykyään se on lähes kokonaan yksityisen sektorin toimintaa.

 

Puhtaana ja korkeaseoksina käytetyn uusiutuvan energian osuus oli peräti 40 % Ruotsin liikenne-energian kulutuksesta vuonna 2013. Sen sisällä eri energialähteiden osuudet ovat taulukossa alla.  

Energialähde Osuus
Biokaasu (CBG100, LBG100, CBG50, LBG50) 39,2 %
UE-sähkö (RES-E100) 30,0 %
Bioetanoli (ED95, E85) 19,8 %
Biodiesel (B100) ja synteettinen biodiesel (SB100) 10,9 %
Bio-DME (Bio-DME100) 0,1 %
Muut (RES-GH2, WG100) 0,0 %

 

Biokaasun (BG) lisäksi ED95, B100, SB100 ja RES-GH2 ovat kunnallisen politiikan menestystarinoita. Vuonna 2014 tilanne parani entisestään, kun myös synteettisen biokaasun (SBG) tuotanto ja käyttö alkoi.

Puhtaana käytetyn UE-sähkön (vihreän sähkön markkinoilta 100 %:na hankittu UE-sähkö) suuri osuus on pääasiassa valtion politiikan, käytännössä valtion rautatieyhtiön, ansiota. Koska myös kunnat ovat oman sähköisen raideliikenteensä siirtäneet UE-sähkölle, raideliikenne on Ruotsissa täysin UE-sähkökäyttöistä ja siitä huomattava osa on Ruotsin luonnonsuojeluliiton ekosertifioimaa, mikä tarkoittaa, että vain kestävimpiä UE-muotoja käytetään. Niitä käytetään yleisesti myös sähköisessä tieliikenteessä, mutta sen osuus on marginaalinen raideliikenteeseen verrattuna.

Yksityisellä sektorilla on dominoiva rooli E85:n, bio-DME:n ja WG100:n markkinoilla. Yksityinen sektori dominoi myös uusiutuvan energian matalaseoskäyttöä, mutta siinä on kyse bensiiniin ja dieselöljyyn sekoitettavista biokomponenteista siten, että pysytään bensiinin ja dieselöljyn laatuvaatimusten sisällä. Eli ne eivät ole UE-polttoaineita.

EU-politiikalla on ollut määrällisen kehityksen osalta erittäin suuri rooli, mutta ei laadullisesti. UE-liikenteen määrällisten velvoitteiden käyttöönotto vuoden 2003 UE-liikennepolttoainedirektiivillä oli välttämätöntä jopa Ruotsissakin. Vaikka Ruotsi oli jo ennen sitä EU:n johtava uusiutuvan energian liikennekäyttäjä, sielläkin osuus oli vain alle 2 % (huom. Suomessa sen merkitys oli vielä paljon suurempi, koska ilman sitä uusiutuvaa energiaa ei Suomen liikenteessä käytettäisi lainkaan). Vuoden 2009 UE-direktiivillä määrällisten velvoitteiden käyttöä jatkettiin ja aloitettiin myös laadullinen ohjaus. Laadullisten vaatimusten lainsäädäntö on edelleen kehittymisvaiheessa. Viimeisimmät esimerkit ovat puhtaiden liikennepolttoaineiden infrastruktuuridirektiivi sekä jätelainsäädäntöä uudistava direktiiviehdotus.

 

Ruotsissa laadullinen kehitys on ollut ylivoimaista muihin EU-maihin verrattuna (joskin Islannissa ollaan tässä suhteessa vielä Ruotsiakin edellä*). Vuoteen 2030 mennessä Ruotsissa on tarkoitus saavuttaa tieliikenteen raakaöljyriippumattomuus. Se tarkoittaa, että autokanta kehittyy tasolle, jossa bensiiniä tai dieselöljyä ei enää ole pakko käyttää. Uusiutuvien käyttö puhtaina on siten keskeistä. Mikäli kehitys jatkuu suunnitelmien mukaisesti, Ruotsi tulee saavuttamaan UE-direktiivin 10 % UE-osuustavoitteen vuonna 2020, vaikka matalaseoskäyttöä ei otettaisi huomioon. Kaikissa muissa EU-maissa (mm. Suomessa) politiikka painottuu matalaseoskäytön (E5, E10, B7, SB15 jne.) edistämiseen, jolloin raakaöljyriippuvuus säilytetään. Se on 24 EU-maassa (myös Suomessa) toteutettu sekoitusvelvoitteella, joka edellyttää biokomponenttien lisäämistä bensiiniin ja dieselöljyyn.

*Islannissa uusiutuvan energian liikennekäyttö on määrällisesti vähäistä, mutta laadullisesti maailman parasta. Uusiutuvaa energiaa ei käytetä matalaseoksina lainkaan. Sähköinen liikenne on kokonaan UE-sähkökäyttöistä (geoterminen ja vesivoima). Biopolttoainekäyttö on lähes kokonaan kaatopaikkakaasuperäistä biokaasua (CBG100): maakaasua ja muita fossiilisia metaanilajeja ei käytetä lainkaan. Loput biopolttainekäytöstä on energiakasviperäistä E85:a. UE-vetyä käytettiin aiemmin, mutta se on lopetettu.

 

Kymmenien kuntien politiikka on pääsyy Ruotsin UE-liikennemarkkinoiden korkeaan ympäristölaatuun. Kunnallisten yritysten omistajaohjaus on tärkein tapa sen toteuttamiseen varsinkin tuotannon, mutta myös kuljetuksen, jakelun ja kulutuksen osalta. Kulutuksen toteuttamisen ytimessä on suoraan kunnallisessa päätösvallassa oleva liikenne. Tärkein työkalu on UE-vaatimus bussiliikenteen ja jätekuljetusten kilpailutuksissa. Sitä täydentää kunnallisten hankintasääntöjen käyttö kunnan ja sen organisaatioiden ajoneuvohankinnoissa. Näiden toteuttamisen jälkeen on ohjattu yksityistä kulutusta, joka määrällisesti on tärkein. Ohjausta on tehty hyvin monin keinoin, mukaan luettuna ilmainen paikoitus, ruuhkamaksuvapaus, oikeus käyttää bussi- ja taksikaistoja, verotuet, informaatiotyö ja UE-taksien oikeus käyttää parhaita taksipaikkoja ja ohittaa fossiilitaksit jonoissa. Kunnat ovat tehneet yhteistyötä yksityisten yritysten kanssa sekä tuotannon, kuljetuksen, jakelun että kulutuksen toteuttamisessa. Tarkoitusta varten on myös perustettu uusia yrityksiä, jotka ovat osittain kunnallisessa ja osittain yksityisessä omistuksessa.

Laadullisen kehityksen kannalta tärkein kansallisen politiikan ansio on ollut sekoitusvelvoitteen toteuttamattomuus. Muissa maissa (kuten Suomessa) sekoitusvelvoite on syynä UE-liikenteen heikkoon ympäristölaatuun, koska se on johtanut matalaseoksina käytettyjen energiakasviperäisten nestemäisten biopolttoaineiden dominoivaan asemaan. Ruotsissa laadullista kehitystä on edistetty myös taloudellisilla ohjauskeinoilla sekä suurille bensiinisasemille asetetulla velvoitteella tarjota vähintään yhtä puhdasta tai korkeaseos-UE-polttoainetta. Valtion yritysten omistajaohjaus on myös oleellisen tärkeä työkalu.

 

 

Lähde: Lampinen A (2014) Role of Municipal Policy in Renewable Energy Use in Transportation in Sweden. Renewable Energy Law and Policy Review 2/2014, s. 179-190.

 

Lisätietoja: Kunnat liikennebiokaasun tuottajina ja käyttäjinä.