Uusi direktiivi luo puhtaiden polttoaineiden tankkausasemaverkot

28.10.2014 11:48

Teksti: Ari Lampinen, CBG100 Suomi

 

Vaihtoehtoisten liikennepolttoaineiden infrastruktuuridirektiivi (2014/94/EU) julkaistiin EU:n virallisessa lehdessä tänään. Direktiivi edellyttää tankkausverkoston luomisen kaikkiin jäsenmaihin puhtaimmille liikenteen käyttövoimille eli uusiutuvalle sähkölle, vedylle ja metaanille. Direktiivi koskee kaikkia liikennemuotoja, mutta infrastruktuurin rakentamisvelvoitteiden osalta vain maantie- ja vesiliikennettä. Jäsenmaiden on 18.11.2016 mennessä saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja tuotettava, hyväksyttävä ja toimitettava komissiolle virallinen suunnitelma, ns. kansallinen toimintakehys, direktiivin sisällön toteuttamiseksi.

 

Direktiivi on tehty sekä liikenteen ympäristövaikutusten vähentämiseksi että liikenteen raakaöljyriippuvuuden vähentämiseksi. Tarkoituksena on ratkaista osittain EU:n uusiutuvan energian liikennekäytön laatuongelma, joka on syntynyt UE-direktiivin (2009/28/EY) velvoitteiden toteuttamisesta pääasiassa ympäristölaadullisesti heikoimmilla teknologioilla. Koska useimpien jäsenmaiden markkinat ja kansallinen politiikka eivät ole riittävästi painottaneet laadullisesti parhaita teknologioita, tämän uuden direktiivin luominen oli välttämätöntä. Valmisteilla on myös toinen direktiivi saman ongelman vähentämiseksi. Nyt julkaistu direktiivi kohdistuu polttoaineketjun loppuun ja valmisteilla oleva direktiivi kohdistuu polttoaineketjun alkuun. Näiden lisäksi on säädetty julkisen sektorin puhtaita ajoneuvo- ja kuljetuspalveluhankintoja koskeva direktiivi (2009/33/EY) sekä polttoainelaatudirektiivin hiilistandardi (2009/30/EY), joka edellyttää, että maantieliikenteessä, liikkuvissa työkoneissa ja sisävesiliikenteessä käytettävien polttoaineiden kasvihuonekaasuintensiteetti alenee 6-10 % vuoteen 2020 mennessä vuoden 2010 tasosta.

 

Metaanille tankkausverkosto on rakennettava kaikissa jäsenmaissa koko maahan, jotta liikkuminen metaanilla on mahdollista kaikkialla EU:ssa. Sähkön ja vedyn osalta vaatimukset ovat pienemmät. Direktiivi koskee pääasiassa julkisia tankkauspaikkoja, koska tarkoituksena on saattaa puhtaat käyttövoimat kaikkien saataville avoimella ja syrjimättömällä tavalla. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että niitä voidaan käyttää ilman erillisiä sopimuksia ja asiakaskortteja (sähkölatauspisteisiin kuitenkin sopimukset ja asiakaskortit direktiivin mukaan käyvät).

 

Kattavuus saavutetaan vaiheittain siten, että takarajoja on asetettu vuosille 2020, 2025 ja 2030. Ne ovat taulukossa alla.

  1. Ensimmäisenä vaatimuksena on saavuttaa vuoteen 2020 mennessä kattava julkinen paineistetun metaanin (CMG = Compressed Methane Gas) ja sähkön tankkaus/latausverkko taajamiin.
  2. Vuoteen 2025 mennessä CMG-verkoston vaatimus laajentuu koko maahan tarkoituksena varmistaa, että CMG-ajoneuvot voivat liikkua koko EU:n alueella. Lisäksi on toteutettava nesteytetyn metaanin (LMG = Liquefied Methane Gas) julkinen tankkausverkko raskasta maantieliikennettä varten pääväylillä tarkoituksena varmistaa, että LMG-ajoneuvot voivat liikkua koko EU:n TEN-T-verkon alueella. TEN-T-liikenneverkoston prioriteettikäytäviin kuuluu Suomesta tällä hetkellä Turun ja Haminan välinen maantie, mutta tulevaisuudessa myös muita väyliä. LMG-tankkauspisteet on toteutettava kaupallisiin merisatamiin tarkoituksena varmistaa, että LMG-alukset voivat liikkua koko EU:n TEN-T-verkon alueella. Maasähkön syöttömahdollisuus rakennetaan suuriin meri- ja sisävesisatamiin, ainakin TEN-T-verkossa. TEN-T-ydinverkkoon kuuluu Suomesta tällä hetkellä Naantalin, Turun, Helsingin, Kotkan ja Haminan satamat, ja tulevaisuudessa myös muita satamia. Lähitulevaisuudessa on nähtävissä TEN-T-ydinverkon laajentuminen Ouluun, jolloin mukaan tulevat Turun ja Oulun väliset satamat ja Turun ja Oulun sekä Helsingin ja Oulun väliset maantiet. Paineistetun (GH2 = compressed gaseous hydrogen) ja nesteytetyn (LH2 = liquefied hydrogen) vedyn tankkausverkosto luodaan niissä jäsenmaissa, jotka ovat sisällyttäneet vedyn kansalliseen toimintakehykseen.
  3. Vuoteen 2030 mennessä LMG-tankkausverkko on laajennettava suuriin sisävesisatamiin.

 

  Metaani (CMG ja LMG) Vety
 (GH2 ja LH2)
Sähkö

2020

Julkiset CMG-asemat kaupunkitaajamissa, esikaupunkialueilla ja muilla tiheästi asutuilla alueilla ja tarvittaessa jäsenvaltioiden määrittämien verkkojen sisällä.

 

Julkiset latauspaikat kaupunkitaajamissa, esikaupunkialueilla ja muilla tiheästi asutuilla alueilla sekä tarvittaessa jäsenvaltioiden määrittämien verkkojen sisällä.

2025

- Julkinen CMG-asemaverkko koko maassa, myös maanteillä.

- Julkiset LMG-asemat raskaan maantieliikenteen pääväylillä.

- LMG-asemat merisatamissa.

Vapaaehtoinen

Maasähkön syöttö suurissa meri- ja sisävesisatamissa.

2030

LMG-asemat suurissa sisävesisatamissa.

 

 

 

Kansallisissa toimintakehyksissä on käsiteltävä metaania, vetyä ja sähköä, mutta vedyn tankkausverkoston toteuttamista ei ole pakko sisällyttää mukaan. Mikäli jäsenmaiden kansalliset toimintakehykset eivät ole metaanin tai sähkön osalta riittäviä takaamaan kattavuutta, komissio asettaa sitovat minimivelvoitteet. Toimintakehykseen voidaan sisällyttää myös muita vaihtoehtoisia polttoaineita ja käyttövoimia, mutta niille ei direktiivi aseta mitään vaatimuksia. UE-metaanin, UE-vedyn ja UE-sähkön lisäksi puhtaita käyttövoimia ovat epäsuora UE-sähkö esimerkiksi paineilma- ja magneettiajoneuvoissa sekä kaasumaiset UE-polttoaineet, kuten bio-DME, UE-hytaani ja puukaasu.

Direktiivin kattavuusvaatimukset painottavat julkisia tankkauspaikkoja, mutta toimintasuunnitelmiin on sisällytettävä myös yksityiset tankkauspaikat ja infrastruktuuri julkisen liikenteen tarpeisiin.

Vaikka direktiivin päävaatimukset kohdistuvat maantie- ja vesiliikenteeseen, se sisältää muutkin liikennemuodot ja niitä kaikkia on kansallisessa toimintakehyksessä tarkasteltava. Toimenpiteisiin voidaan sisällyttää esimerkiksi sähkönsyöttö lentokoneille lentoasemilla sekä LMG-asemat raideliikenteen varikoilla ja lentoasemilla.

Kansallisissa toimintasuunnitelmissa on oltava määrälliset tavoitteet vähintään seuraavista:

  • Julkisista maantieliikenteen CMG-asemista
  • Julkisista maantieliikenteen LMG-asemista
  • Meri- ja sisävesisatamien LMG-asemista
  • Julkisista sähköajoneuvojen latauspisteistä

 

Kattavuuden saavuttamisesta ei direktiivissä ole määrällistä minimiehtoa, vaan jäsenmaille annetaan alkuvaiheessa vapaus toteuttaa se sopivimmiksi näkemillään tavoilla. Ohjeellisia tavoitteita kuitenkin löytyy:

  • Julkiset CMG-asemat taajamien lisäksi maanteille koko maahan siten, että asemien välinen etäisyys on korkeintaan 150 km.
  • Julkiset LMG-asemat TEN-T-maanteillä siten, että asemien välinen etäisyys on korkeintaan 400 km.
  • Metaaniasema kaikissa suurissa meri- ja sisävesisatamissa.
  • Vähintään yksi latauspiste jokaista 10 sähköautoa kohti siten, että vähintään 10 % niistä on julkisia.

 

Direktiivin tausta-aineistosta löytyy lisäksi seuraavat tavoitteet:

  • Julkisten vetytankkausasemien etäisyys korkeintaan 300 km niissä maissa ja niillä alueilla, joihin vetyverkko rakennetaan.
  • 10 % kaupunkien julkisista tankkausasemista myy metaania ja 25 % moottoriteiden varressa olevista julkisista tankkausasemista myy metaania.

 

Uusiutuvuuden saatavuutta näissä tankkauspaikoissa ei vaadita tässä direktiivissä, vaikka uusiutuvien tärkeyttä korostetaankin. Mutta vaatimus voi tulla mukaan myöhemmin tämän direktiivin perusteella tuotettavassa lainsäädännössä, päätöksissä ja ohjeistuksessa. Se on jo mukana useissa direktiiveissä, joiden toteuttaminen luonnollisesti kuuluu kansallisten suunnitelmien sisältöön. Kun UE-direktiivin (2009/28/EY) mukaisesti 10 % kaikkien jäsenmaiden liikenne-energiasta vuonna 2020 on oltava uusiutuvia, niiden saatavuus välttämättä kuuluu puhtaiden käyttövoimien kansallisiin suunnitelmiin. Se on luonnollinen osa myös komission ohjeistus- ja tarkastusprosessia.

 

Uusiutuvuuden merkitystä valaistaan alla olevassa taulukossa, jossa esitetään komission laskemia, sekä komission laskumenetelmiin perustuen erityisesti Suomen tilanteen mukaisesti, kasvihuonekaasuintensiteettejä sähkö-, vety- ja metaaniautoille sekä uusiutuvilla että fossiilisilla energianlähteillä. Vertailuna, bensiinille KHK-intensiteetti on 93, joten ”puhtaat” käyttövoimat voivat todellakin olla ylivoimaisen puhtaita, mutta myös erittäin likaisia. Muiden kaasujen kuin kasvihuonekaasujen päästöt ovat kaikilla näillä käyttövoimilla erittäin alhaiset kaikkiin nestemäisiin polttoaineisiin verrattuna, joten ne ovat aina puhtaita käytönaikaisilta päästöiltään.

Tyyppi Energianlähde KHK-intensiteetti
 [CO2eq/MJ]
GH2 Paineistettu vety, elektrolyysi turvesähköllä 475
E EU:n keskimääräinen fossiilisähkö (lähellä Helsingin, Tampereen ja Porin keskisähköä) 285
LH2 Nesteytetty vety, EU:n keskisähkö 254
GH2 Paineistettu vety, EU:n keskisähkö 226
E EU:n keskisähkö 150
GH2 Paineistettu vety, Suomen keskisähkö 142
GH2 Paineistettu vety, maakaasusta höyryreformoinnilla 104
E Suomen keskisähkö 92
LNG Nesteytetty maakaasu, EU:n keskimääräinen 75
CNG Paineistettu maakaasu, EU:n keskimääräinen 69
CBG Paineistettu biokaasu (huonoin energiakasvi) 41
RES-GH2 Paineistettu vety, puusähkö 25
RES-E Uusiutuva sähkö, EU:n keskimääräinen 12
RES-GH2 Paineistettu tuulivety, EU:n keskimääräinen 9
LBG Nesteytetty biokaasu, Suomen keskiarvo 9
CWM, CBG Paineistettu tuulimetaani 3
CBG, CSBG Paineistettu synteettinen biokaasu jätepuusta 2
CBG Paineistettu biokaasu, Suomen keskiarvo 2
RES-GH2 Paineistettu vety, paikallinen aurinkosähkö 0
RES-E Aurinkosähkö, paikallisesti tuotettu 0
CBG Paineistettu biokaasu (paras biojäte) -70

 

Tankkausinfrastruktuurin luomista täydennetään direktiivissä kuluttajatiedotusta ja tankkausstandardointia koskevilla osilla. Kuluttajatiedotuksessa varsinkin julkisten tankkausasemien kartastot, tiedot niitä käyttämään pystyvistä ajoneuvoista, tiedotus ja merkinnät tankkausasemilla sekä metaanin ja vedyn tapauksissa hintavertailu bensiiniin ja dieselöljyyn verrattuna ovat tärkeitä.

Tankkausta koskevat standardit ovat jo oleellisesti kunnossa paineistetulle metaanille, mutta nesteytetyn metaanin ja varsinkin sähkön käyttöä vaikeuttavat monet markkinoilta löytyvät keskenään sopimattomat liittimet. Ne yhtenäistetään. Vedyn ja varsinkin nesteytetyn metaanin tankkausjärjestelmissä on käytössä useita erilaisia paineita, jonka seurauksena kaikki ajoneuvot eivät pysty kaikilla asemilla tankkaamaan. Sekä uusiutuvaa metaania että vetyä voidaan siirtää alun perin maakaasua varten rakennetuissa kaasuverkoissa ja vuoden 1998 kaasumarkkinadirektiivistä lähtien verkko-operaattori on ollut velvoitettu siirtämään uusiutuvia kaasuja. Siihen syötettävän kaasun laadulle on runsaasti kansallisia standardeja, mutta ei Euroopan laajuisia. Tätä tullaan käsittelemään varsinkin kansainvälisen UE-kaasukaupan kannalta, jolloin myös nesteytettynä ja paineistettuna kansainvälisesti myyty UE-kaasu on kiinnostuksen kohteena. Esimerkiksi Suomella on potentiaalia viedä biokaasua ulkomaille LBG:nä tai CBG:nä.

 

Tämä uusi direktiivi perustuu EU:n puhtaiden liikennepolttoaineiden strategiaan KOM(2013)17. Sen toteuttamiseen on käytettävissä EU-rahoitusta, mm. rakennerahastot, TEN-T-rahoitus ja Horizon 2020 –tutkimusrahoitus.

Direktiivi julkaistiin 28.10.2014 Euroopan unionin virallisen lehden numerossa L307 sivuilla 1-20.

 

Suomen uusiutuvan metaanin tankkausverkoston kannalta tämän direktiivin vaikutuksia käsitellään CBG100-verkon kattavuutta koskevalla sivulla.

 

Metaanin nimittäminen maakaasuksi on direktiivin suuri heikkous. Se johtuu siitä, että äänekkäin osa, mutta vain osa, maakaasuteollisuutta haluaa kutsua metaania maakaasuksi, vaikka osa maakaasuteollisuutta ja koko biokaasuteollisuus vastustaa sitä. Esimerkiksi Italiassa, jossa on puolet Euroopan metaaniautokannasta, ja jossa maakaasun liikennekäyttö ensimmäisenä aloitettiin, metaania kutsutaan metaaniksi. Ainoa looginen ja teknologianeutraali nimi kyseiselle polttoaineelle (silloin kun sen primäärienergialähdettä ei ilmoiteta) todellakin on metaani. Juuri niin menetellään vedyn ja sähkön osalta. Ei ole hyväksyttävää, että biokaasua, synteettistä biokaasua, tuulimetaania ja aurinkometaania kutsutaan maakaasuksi eli fossiiliseksi polttoaineeksi kuten ei ole hyväksyttävää kutsua mitä tahansa uusiutuvaa energiamuotoa fossiiliseksi. Periaatteellisen ongelman lisäksi tämä nimitys on omiaan luomaan käytännön ongelmia, kun direktiiviä tullaan tulkitsemaan nimenomaisesti maakaasun liikennekäytön edistämiseksi, poislukien uusiutuvat metaanilajit.