UE-direktiivi uudistuu

05.12.2016 14:17

Teksti: Ari Lampinen, CBG100 Suomi

 

Alla annetaan yhteenveto 30.11. julkistetun UE-direktiivin uudistusehdotuksen keskeisestä sisällöstä sekä erityisesti sen liikenteen uusiutuvia koskevasta sisällöstä.

 

1. Päälinjat

EU-komissio julkaisi 30.11.2016 ehdotuksen KOM(2016)767 uusiutuvan energian (UE) direktiivin (UE-direktiivi 2009/28/EY) uudistamiseksi vuoden 2021 alusta alkaen. Nykyisin UE-direktiivissä on paljon tavoitteita ja vaatimuksia, jotka ulottuvat vain vuoteen 2020 asti. Uudistuksen pääasiallisena tarkoituksena on ulottaa niitä vuoteen 2030 asti. Eurooppa-neuvosto teki niistä päätökset vuonna 2014 osana vuoden 2030 ilmasto- ja energiastrategiaa. Nyt nämä päätökset sisällytetään direktiiviin (Taulukko 1 sisältää tärkeimmät muutokset). Koska ne on päätetty Eurooppa-neuvoston tasolla, muutokset päätavoitteissa ovat mahdollisia vain uusien Eurooppa-neuvoston päätösten kautta. Siis EU-neuvosto, EU-komissio ja EU-parlamentti eivät voi näitä päälinjauksia muuttaa.

 

Taulukko 1. UE-direktiivin keskeisen sisällön muutokset.

Keskeinen sisältö Nykyinen UE-direktiivi UE-direktiivin uudistusehdotus (2021-2030)
UE-osuus energian kokonaiskulutuksesta EU:ssa Tavoite 20 % vuonna 2020. Laillisesti sitova velvoite 27 % vuonna 2030.
Maakohtaiset UE-osuudet Maakohtaiset laillisesti sitovat velvoitetasot vuodelle 2020 (Suomi: 38 %). Ei maakohtaisia velvoitetasoja vuodelle 2030, mutta vuoden 2020 tasot jäävät voimaan laillisesti sitovina minimitasoina. Jäsenmaat eivät saa alittaa niitä vuosina 2021-2030.
Loppukulutuskohtaiset UE-osuudet Liikenteellä 10 % laillisesti sitova velvoitetaso jokaisessa jäsenmaassa vuonna 2020; ei minimitasoa sähköllä eikä termisellä energialla (lämpö, viilennys). Ei loppukulutuskohtaisia velvoitetasoja vuosina 2021-2030.
Ympäristölaatu Bioenergialla kestävyyskriteerit liikennekäytössä. Bioenergialla kestävyyskriteerit kaikessa käytössä, siis liikenteen lisäksi myös sähkön ja termisen energian tuotannossa.

 

 

2. Ympäristölaatu

Ympäristölaatuvaatimusten takana on tieteellinen tieto siitä, että uusiutuvien energialähteiden käytöllä on positiivisten lisäksi myös negatiivisia ympäristövaikutuksia. Näiden vaatimusten tarkoituksena on negatiivisten ympäristövaikutusten rajoittaminen. Ympäristölaatuvaatimukset sisältävät kaikille biopolttoaineille ja niistä valmistetuille energiatuotteille kasvihuonekaasujen (KHK) päästövähennysvaatimukset verrattuna fossiiliseen vertailupolttoaineeseen (Taulukko 2). Jäteperäisille biopolttoaineille ei muita vaatimuksia ole, mutta energiakasviperäisillä biopolttoaineilla on lisäksi monia muita vaatimuksia perustuen mm. biodiversiteettiin, hiilivarastoihin sekä suorista ja epäsuorista maankäytön muutoksista johtuviin kasvihuonekaasupäästöihin ja muihin kestävyysongelmiin. Nämä sisältyvät jo nykyiseen UE-direktiiviin. Ympäristölaatuvaatimuksia ei ole muilla uusiutuvilla energialähteillä. Vesivoiman osalta vaatimuksista on keskusteltu, koska niille on varmat tieteelliset perusteet. Ne saatetaan lisätä direktiiviin ennen uudistuksen voimaanastumista tai sen jälkeen riippuen siitä opitaanko ao. tieteellistä tietoa poliittisesti käsittelemään. Tieteelliset perusteet olisivat olemassa myös vuorovesivoimalle ja geotermiselle energialle asetettaville ympäristölaatuvaatimuksille, mutta niiden sisällyttäminen ei riittävän hyvin perusteltavista syistä ole vielä ajankohtaista johtuen näiden energiamuotojen alhaisista tuotantomääristä. Muille uusiutuville energiamuodoille ei ole tieteellisiä perusteita asettaa ympäristölaatuvaatimuksia tässä direktiivissä nyt eikä myöhemminkään; niitä koskevia vaatimuksia on mukana luonnonsuojeludirektiiveissä.

 

Taulukko 2. Kasvihuonekaasujen päästövähennysvaatimukset.

  Nykyinen UE-direktiivi Uudistus (2021-2030)
Biopolttoaineiden elinkaaren KHK-päästövähennysvaatimukset Vain liikennebiopolttoaineet: -50 % ennen vuotta 2015 käynnistyneillä laitoksilla, -60 % vuosina 2015-2020 käynnistyneillä laitoksilla. Kaikki biopolttoaineet: -50 % ennen vuotta 2015 käynnistyneillä laitoksilla, -60 % vuosina 2015-2020 käynnistyneillä laitoksilla, -70 % vuoden 2020 jälkeen käynnistyneillä laitoksilla.
Biosähkön elinkaaren KHK-päästövähennysvaatimukset Ei ole. -80 % vuoden 2020 jälkeen käynnistyneillä laitoksilla, -85 % vuoden 2025 jälkeen käynnistyneillä laitoksilla.
Biolämmön ja bioviilennyksen elinkaaren KHK-päästövähennysvaatimukset Ei ole. -80 % vuoden 2020 jälkeen käynnistyneillä laitoksilla, -85 % vuoden 2025 jälkeen käynnistyneillä laitoksilla.

 

Poliittisesti ensiarvoisen tärkeä toimenpide ehdotuksessa on polttoaineille mainittujen KHK-päästövähennysten virheellisten arvojen korjaaminen (Taulukko 3). Korjaukset on jätetty toteuttamatta, vaikka esimerkiksi EU-komission tutkimuskeskus on niitä alusta asti vaatinut. Syy siihen, että korjauksia ei aiemmin ole tehty, johtuu näiden arvojen luonteesta direktiivin pääasiallisessa käytössä. Ne ovat ohjeellisia arvoja, joita on annettu esimerkkinä pienelle osalle biopolttoaineita ja niiden tuotantoketjuja. Kun direktiiviä sovelletaan biopolttoaineiden kestävyyskriteerien läpäisyn verifioinnissa, päästövähennykset on tarkoitus laskea tapauskohtaisesti todellisen tuotantoketjun mukaisesti. Direktiivissä olevat virheet eivät siinä tuota ongelmaa.

Nämä virheet tuottivat poliittisen ongelman siksi, että direktiivin arvotaulukoita ryhdyttiin väärinkäyttämään. Niitä on hyvin yleisesti sovellettu muihin kuin direktiivin määräämiin tarkoituksiin. Ne ovat sopineet poliittiseen manipulointiin siksi, että virheiden suunnat ja suuruudet vaihtelevat eri biopolttoaineilla merkittävästi. Joillekin biopolttoaineille (kuten biokaasulle) direktiivissä annetaan paljon todellisuutta pienemmät päästövähennysarvot. Ja joillekin biopolttoaineille (kuten puuperäisille bensiinin ja dieselöljyn biokomponenteille) annetaan paljon todellisuutta suuremmat päästövähennysarvot.

Arvotaulukoiden väärinkäyttö on jatkossakin mahdollista siksi, että ne ovat vain esimerkkejä, joita sinne on vaihtelevista syistä valittu. Liikennebiopolttoaineiden valinnoista suurin osa on nestemäisiä, mutta mukana on myös kaasumaisia. Suurin osa valituista tuotantoprosesseista on termokemiallisia, mutta mukana on myös kemiallisia, fysikaalisia ja biologisia. Taulukko 3 sisältää jäteperäiset liikennebiopolttoaineet ja niiden tuotantoketjut, jotka mukana ovat. Mutta esimerkit kattavat vain pienen osan jäteperäisistä liikennebiopolttoaineista ja hyvin pienen osan niiden resurssivaihtoehdoista. Direktiivin soveltamisala kuitenkin kattaa kaikki biopolttoaineet ja niiden tuotantoketjut. Esimerkkejä direktiivissä löytyy myös energiakasviperäisistä liikennebiopolttoaineista sekä sähkön ja lämmön tuotannon biopolttoaineista.

 

Taulukko 3. Uusittuun direktiiviin esimerkeiksi valittujen jäteperäisten liikennebiopolttoaineiden elinkaaren kasvihuonekaasupäästöjen tyypilliset vähennykset bensiiniin verrattuna.

Liikennebiopolttoaine Olomuoto Prosessi Merkintä Resurssi KHK-
vähennys
Biokaasu Kaasu Biologinen CBG100 lanta -206 %
Kasviöljy Neste Fysikaalinen PPO100 ruoanvalmistuksen jätekasviöljy -98 %
Synteettinen biodiesel Neste Termokemiallinen SB100 ruoanvalmistuksen jätekasviöljy -90 %
Bio-dimetyylieetteri Kaasu Termokemiallinen Bio-DME mustalipeä -89 %
Biometanoli Neste Termokemiallinen BM100 mustalipeä -89 %
Synteettinen biodiesel Neste Termokemiallinen SB100 mustalipeä -89 %
Synteettinen biobensiini Neste Termokemiallinen BG100 mustalipeä -89 %
Synteettinen biodiesel Neste Termokemiallinen SB100 eläinperäinen jäterasva -87 %
Biokaasu Kaasu Biologinen CBG100 kiinteä yhdyskuntabiojäte -86 %
Bio-dimetyylieetteri Kaasu Termokemiallinen Bio-DME jätepuu -86 %
Biometanoli Neste Termokemiallinen BM100 jätepuu -86 %
Synteettinen biodiesel Neste Termokemiallinen SB100 jätepuu -85 %
Synteettinen biobensiini Neste Termokemiallinen BG100 jätepuu -85 %
Bioetanoli Neste Biologinen+
kemiallinen
E100 olki -85 %
Biodiesel Neste Kemiallinen B100 ruoanvalmistuksen jätekasviöljy -83 %
Biodiesel Neste Kemiallinen B100 eläinperäinen jäterasva -79 %

 

 

3. Liikenteen uusiutuvat

Liikenteen osalta UE-osuuden minimivelvoitetason poistaminen on tärkein muutos. Sen seurauksena direktiivin uudistamisessa keskitytään UE-liikenteen ympäristölaadulliseen kehitykseen (Taulukko 4). On syytä olettaa, että direktiiviuudistuksen toimenpiteet tulevat parantamaan ympäristölaatua. Mutta on epätodennäköistä, että määrällinen kasvu jatkuu vuoden 2020 jälkeen. Siksi uusia poliittisia päätöksiä direktiivin korjaamiseksi tässä asiassa tullaan tarvitsemaan. Uusiutuvan energian osuutta liikenteen energiankulutuksessa onnistuttiin vuodesta 2003 lähtien direktiivien (UE-liikennepolttoainedirektiivi vuonna 2003 ja UE-direktiivi vuonna 2009) ansiosta nostamaan lähes nollasta lähes 10 %:iin. Mutta useimmissa maissa kasvu perustui valtaosin ympäristölaadullisesti heikoimpiin nestemäisiin biopolttoaineisiin, kuten rypsistä valmistettu biodiesel Saksassa, palmuöljystä valmistettu synteettinen biodiesel Suomessa ja vehnästä valmistettu etanoli Ranskassa. Jatkossa kasvun on perustuttava ympäristölaadullisesti parhaisiin energianlähteisiin, kuten biojäteperäinen biokaasu ja puujäteperäiset kaasumaiset ja nestemäiset polttoaineet Ruotsissa (Taulukko 3).

 

Taulukko 4. Liikennekäyttöä koskevat UE-direktiivin keskeiset muutokset.

Keskeinen sisältö Nykyinen UE-direktiivi Uudistusehdotus (2021-2030)
Liikenteen UE-velvoite 10 % laillisesti sitova velvoitetaso jokaisessa jäsenmaassa vuonna 2020. Ei velvoitetasoja vuosina 2021-2030.
Kestävyyskriteerit Vain liikenteen biopolttoaineilla vuoteen 2020 asti. Koskevat kaikkea bioenergian tuotantoa, mukaan lukien liikenteessä käytettävää biosähköä vuosina 2021-2030.
Liikennebiopolttoaineiden elinkaaren KHK-päästövähennysvaatimus  -50 % ennen vuotta 2015 käynnistyneillä laitoksilla, -60 % vuosina 2015-2020 käynnistyneillä laitoksilla. -50 % ennen vuotta 2015 käynnistyneillä laitoksilla, -60 % vuosina 2015-2020 käynnistyneillä laitoksilla, -70 % vuoden 2020 jälkeen käynnistyneillä laitoksilla.
Biosähkön elinkaaren KHK-päästövähennysvaatimus  Ei ole. -80 % vuoden 2020 jälkeen käynnistyvillä laitoksilla, -85 % vuoden 2025 jälkeen käynnistyvillä laitoksilla.
KHK-vähennysten tyypilliset arvot Runsaasti virheellisiä arvoja, joita on yleisesti käytetty ympäristölaadullisesti parhaiden biopolttoaineiden poliittiseen vastustukseen. Tieteellisesti perusteltavissa olevat arvot.
Energiakasviperäisten nestemäisten polttoaineiden osuus (mm. etanoli ja biodiesel) Ruoka- ja rehukasveista valmistettujen nestemäisten biopolttoaineiden vuosittainen maksimiosuus 7 % liikenteen energiankulutuksesta vuoteen 2020 asti. Ruoka- ja rehukasveista valmistettujen nestemäisten biopolttoaineiden sallittua maksimiosuutta alennetaan vuosittain 7 %:sta (2021) 3,8 %:iin (2030).
Kehittyneet biopolttoaineet (mm. jäteperäinen biokaasu, kasviöljy ja biodiesel) Otetaan huomioon tuplalaskennalla eli niiden energiasisältö lasketaan velvoitteiden toteutumisessa 2-kertaisena. Tuplalaskenta poistuu. Tilalle tulee liikennepolttoaineiden kaupallisille myyjille asetettava kehittyneiden biopolttoaineiden myyntiosuusvelvoite. Minimi vuonna 2021 on 0,5 % ja se nousee 3,6 %:iin vuonna 2030.
Muut UE-polttoaineet (mm. aurinkovety ja tuulimetaani) Otetaan huomioon tuplalaskennalla eli niiden energiasisältö lasketaan velvoitteiden toteutumisessa 2-kertaisena. Tuplalaskenta poistuu. Voidaan edistää fossiilisten jätepolttoaineiden myyntiosuusvelvoitteen kautta. Molempien myyntiosuusvelvoitteiden yhteenlaskettu minimi on 1,5 % vuonna 2021 ja 6,8 % vuonna 2030.
Vesi- ja lentoliikenteen biopolttoaineet ja muut UE-polttoaineet Ei erityismekanismia. Uusi edistämismekanismi: energiasisältö lasketaan 1,2-kertaisena.
Maantieliikenteen UE-sähkö Otetaan huomioon kertoimella 2,5 eli energiasisältö lasketaan velvoitteiden toteutumisessa 2,5-kertaisena. Kerroin poistuu. Voidaan edistää fossiilisten jätepolttoaineiden myyntiosuusvelvoitteen kautta.
Liikenteen UE-sähkö Sisällytetään liikenteen UE-osuuteen vuoteen 2020 asti. Poistetaan liikenteen UE-osuudesta ja sisällytetään sähkön kulutuksen UE-osuuteen vuosina 2021-2030.
Fossiilisten polttoaineiden suora edistäminen. Ei ole. Fossiilisten jätepolttoaineiden myyntiosuusvelvoite.
Alkuperätakuu UE-sähköllä kattava EU-tason alkuperätakuujärjestelmä, mutta UE-polttoaineilla vain osittainen järjestelmä (=> paljon väärinkäytöksiä). Kattava EU-tason alkuperätakuujärjestelmä sekä UE-sähkölle että UE-polttoaineille.

 

Direktiiviuudistus muuttaa ns. kehittyneiden biopolttoaineiden, muiden UE-polttoaineiden ja UE-sähkön asemaa. Ympäristösyistä niitä on UE-direktiivissä edistetty verrattuna muihin liikenteen uusiutuviin. Se jatkuu, mutta järjestelmä muuttuu.

Kehittyneet biopolttoaineet tarkoittavat millä tahansa teknologialla tuotettuja elinkaaren ympäristövaikutusten kannalta selvästi tavanomaisia biopolttoaineita (energiakasviperäiset nestemäiset polttoaineet, kuten etanoli ja biodiesel) parempia polttoaineita. Ne ovat pääasiassa jäteperäisiä kaasumaisia ja nestemäisiä polttoaineita. Niiden tuotannossa sallitut resurssit on listattu direktiivissä: ne pysyvät lähes samoina kuin nykyisessä direktiivissä. Erilaiset jätteet (kuten jätevesi) ja sivuvirrat (kuten glyseriini) muodostavat suurimman osan hyväksytyistä resursseista, mutta osaa niistä (esim. kannot sekä jätedirektiivin mainitsemat materiaalikierrätettävät jätteet) ei sallita. Muutoksena nykyiseen direktiiviin kolmen jäteresurssin (käytetty ruokaöljy, eläinrasvat ja melassi) hyödyntämiselle on asetettu rajoituksia. Hyväksyttäviin resursseihin sisältyy myös joitakin energiakasveja (kuten levät, energiapuut sekä peltoenergiakasvit, jotka eivät sovellu ruoka- ja rehukäyttöön). Kehittyneiltä biopolttoaineilta vaaditaan vähintään 70 % KHK-vähennys riippumatta niiden tuotantolaitosten valmistumisajankohdasta. Tämä vahvistaa jäteperäisten resurssien roolia nykyiseen direktiiviin verrattuna (Taulukko 3), sillä 70 % vähennys on vain harvoissa tapauksissa mahdollinen energiakasveilla. Kehittyneiden biopolttoaineiden tuplalaskennasta luovutaan. Tilalle tulee kaupallisiin liikennepolttoaineiden myyjiin kohdistuva myyntiosuusvelvoite. Vaatimus on 0,5 % vuonna 2021 ja se nousee vuosittain, kunnes se saavuttaa vuonna 2030 tason 3,6 %.

Muut UE-polttoaineet tarkoittavat muilla uusiutuvilla energiamuodoilla (kuin bioenergialla) valmistettuja polttoaineita. Ne sisältävät ympäristölaadullisesti parhaat liikennepolttoaineet, kuten aurinkovety ja tuulimetaani. Niiden tuplalaskennasta ja myös maantieliikenteen UE-sähkön 2,5-kertoimesta luovutaan. Niitä, ja myös kehittyneitä biopolttoaineita, saa edistää ehdotetun fossiilisten jätepolttoaineiden myyntiosuusvelvoitteen kautta. Sillä ei ole omaa minimitasoa, mutta molempien myyntiosuusvelvoitteiden yhteenlaskettu minimi on 1,5 % vuonna 2021 ja se nousee vuosittain, kunnes saavuttaa vuonna 2030 tason 6,8 %. Lähtökohtaisesti ei ole syytä olettaa, että fossiilisten jätepolttoaineiden myyntiosuusvelvoitteen kautta edistettäisiin uusiutuvaa energiaa, mutta mahdollista se on.

 

 

4. UE-omatuotanto

Direktiiviuudistus sisältää helpotuksia uusiutuvan energian omatuotantoon liittyen. Omatuotanto ei sisälly uusiutuvan energian tuotantotilastoihin, mutta omatuotannon esteitä pakotetaan purkamaan, koska se tarjoaa ekologisesti kaikkein kestävimmän energiantuotantovaihtoehdon. Yksi näistä esteistä liittyy energiaverkkojen käyttöön virtuaalisena varastona. Vaikka tätä on monissa direktiiveissä säädelty vuodesta 1996 alkaen, edelleenkin verkkoyhtiöt ovat voineet estää uusiutuvan energian (sähkö ja kaasu) syötön operoimiinsa sähkö- ja kaasuverkkoihin asettamalla tälle kohtuuttomia kustannuksia. Direktiiviuudistus sisältää myös uuden artiklan UE-yhteisöjen aseman helpottamiseksi.