UE-transitio liikenteessä nyt mahdollista

18.11.2014 07:42

Teksti: Ari Lampinen, CBG100 Suomi

 

Autoilu 100 % uusiutuvalla energialla (UE) on tullut mahdolliseksi Suomessa. Yksityishenkilöt, yritykset, yhdistykset, kunnat, ministeriöt ja muut yhteisöt voivat nyt tehdä UE-transition liikenne-energian kulutuksessaan tarvitsematta odottaa vuoteen 2050, jolloin se on tavoitteena valtakunnallisesti.

Suomessa ja monissa muissa maissa on tavoitteena vuoteen 2050 mennessä päästä uusiutuvaan energiatalouteen, tai vähintään hiilineutraaliin (mitä se merkitseekään). Se on erinomainen tavoite kansallisesti, mutta monet henkilöt ja yhteisöt haluavat omalta osaltaan toteuttaa sen nopeammin. Maatiloille se on aina ollut mahdollista sähkön, lämmön, liikenne-energian, työkone-energian ja ruoan osalta, mutta kaikki muut tarvitsevat markkinoiden kehittymistä.

Sähkön osalta vuoden 1995 sähkömarkkinalaki ja vuoden 1996 sähkömarkkinadirektiivi toteuttivat vaatimuksen. Vuosina 1996-1998 saavutettiin vaiheittain tilanne, jossa kaikki kansalaiset ja yhteisöt ovat voineet siirtyä 100 % uusiutuvan energian käyttöön sähkön kulutuksessaan. Syntyneistä ns. vihreän sähkön markkinoista on opittu, että uusiutuvan sähkön kuluttajat eivät koskaan hanki sekoituksia fossiilisen tai ydinsähkön kanssa, vaan aina 100 % uusiutuvaa.

Nyt tämä on tullut Suomessa mahdolliseksi myös liikenne-energian kulutuksessa. On luonnollista, että kuluttajat edellyttävät samaa liikenne-energian kulutuksessaan kuin sähkön kulutuksessaan eli sekoituksia fossiilisten kanssa ei hyväksytä. Tähän mennessä 100 % uusiutuvaa liikenne-energiaa ei ole ollut laajasti saatavilla, mutta nyt Suomen biokaasuteollisuus on tuonut sen mahdollisuuden yli 2 miljoonan kansalaisen ulottuville. Suunnitteilla olevat uudet investoinnit laajentavat kattavuuden yli 3 miljoonalle suomalaiselle vuoden 2016 loppuun mennessä. EU:n vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuridirektiivi (2014/94/EU) edellyttää koko Suomen kattavan tankkausverkon toteuttamisen vuoden 2025 loppuun mennessä.

 

Suomen julkiset biokaasuasemat (24 kpl marraskuussa 2014) ovat ainoat 100 % uusiutuvaa energiaa tarjoavat julkiset tankkaus/latausasemat Suomessa. Niiden lisäksi biokaasua tankataan monentyyppisiltä yksityisiltä asemilta (30 kpl marraskuussa 2014). Länsi-Euroopan yli 1000 julkisen UE-metaaniaseman verkosto mahdollistaa liikenteen läpi Länsi-Euroopan 100 % uusiutuvalla energialla. Tällä hetkellä biokaasu yhdessä muiden UE-metaanilajien kanssa on ainut käyttövoima, joka UE-transition mahdollistaa. Ottaen huomioon myös fossiilimetaaniasemat, metaaniasemia on Euroopassa jo 5.000 ja globaalisti 26.000. Metaani on maailman eniten käytetty vaihtoehtoinen polttoaine. Sen tankkaus kestää minuutteja kuten bensiinin ja dieselöljyn, mutta tankatessa ei tarvitse pitää kiinni liittimestä ja hengittää myrkyllisiä bensiini- ja dieselhöyryjä.

 

Yksityisiltä asemilta on Suomessa mahdollista tankata ja ladata myös joitakin muita uusiutuvia: RES-E (100 % UE-sähkö), WG100 (puukaasu), B100 (biodiesel), SB100 (synteettinen biodiesel) ja puu (museo-höyryajoneuvot). Aiemmin oli saatavissa myös PPO100 (kasviöljy), mutta sen käyttö loppui 1990-luvulla. RES-GH2 (100 % uusiutuva paineistettu vety) oli saatavilla ensi kertaa jo 1920-luvulla (vesivoima) ja vielä 2010-luvun alussa käytettiin tuuli- ja aurinkovetyä. Tilanne kuitenkin muuttui vuonna 2014, jolloin ensi kertaa Suomen historiassa liikennekäyttöön tuli fossiilinen vety kahden yksityisen tankkausaseman avulla. UE-vetyautoja on nykyään Suomessa nähtävissä vain museoissa. Etanolia ei ole saatavissa puhtaana (E100), vaan ainoastaan sekoituksina fossiilisten polttoaineiden kanssa (E5, E10, E85 ja ED95).

 

Biokaasun liikennekäyttö on sekä yksityisautoissa, tavarakuljetuksessa että busseissa halvempaa kuin raakaöljyn, josta syystä UE-transitio ei rankaise taloudellisesti vaan päinvastoin tuottaa suoraa taloudellista hyötyä ympäristöhyötyjen lisäksi. Biokaasu on halvin polttoaine: bensiiniin verrattuna hintaetu on suurin, noin 50 %. Maakaasuun verrattuna hintaetu on pienin: yhdellä myyjällä biokaasu maksaa saman verran kuin maakaasu ja yhdellä myyjällä biokaasu on jopa kalliimpaa kuin maakaasu (ympäristöpennityyppinen hinnoittelu), mutta kaikilla muilla kuudella liikennebiokaasun myyjällä hinta on alempi kuin maakaasun. Biokaasuautojen hinta on suurinpiirtein tavallisten autojen tasolle: hieman vastaavaa bensiinimallia enemmän ja hieman vastaavaa dieselmallia vähemmän. Tehdasvalmisteisen lisäksi tarjolla on mahdollisuus lisätä biokaasun käyttö omaan vanhaan autoon. Se maksaa 1000-6000 euroa riippuen auton tekniikasta ja halutusta tankkausvälistä. Vuoden 2013 alussa voimaan tullut käyttövoimavero on erittäin valitettava, mutta se ei muuta tilannetta: kokonaiskustannuksilla mitattuna biokaasu on edelleen selvästi halvin liikenteen käyttövoima. Dieselautoihin verrattuna käyttövoimavero on noin puolet. Vaikka suurimmat säästöt kokonaiskustannuksissa saadaan bensiiniautoon verrattuna, dieselautoon vertailu on erityisen kiinnostavaa: sekä auton hankinnan että sen vuosittaisen verotuksen kustannukset ovat polttoainekustannuksien lisäksi biokaasuautolla alemmat kuin vastaavalla dieselautolla.

 

Biokaasuautojen suuren polttoainejoustavuuden takia niiden käyttö ei ole rajoittunut biokaasutankkausverkon alueelle, vaan ne voidaan tankata kaikilla tankkausasemilla. Biokaasun (BG) lisäksi ne voivat käyttää kaikkia muitakin uusiutuvia metaanilajeja. Suomessa niitä ei vielä ole, mutta muualta Euroopasta on saatavilla myös synteettistä biokaasua (SBG), tuulimetaania ja aurinkometaania. Ne voivat käyttää myös fossiilisia metaanilajeja. Suomen markkinoilla maakaasu (NG) on nyt ainut fossiilinen metaanilaji, mutta LNG-terminaalien valmistumisen jälkeen vuodesta 2017 alkaen Suomeen suunnitellaan tuotavan muitakin, kuten liuskekaasu, metaaniklatraatit ja kivihiilestä valmistettu synteettinen maakaasu (SNG). Biokaasuautot voivat käyttää myös uusiutuvan ja fossiilisen metaanin sekoituksia: ne ovat kemiallisesti samanlaisia, joten niitä voi sekoittaa missä suhteessa tahansa. Suomessa myydään vain puhdasta biokaasua eli tarjolla on 100 % paineistettua biokaasua (CBG100 = Compressed BioGas 100 %) ja 100 % nesteytettyä biokaasua (LBG100 = Liquefied BioGas 100 %). Mutta muualta Euroopasta on saatavissa monenlaisia sekoituksia, kuten CBG10, CBG20, CBG50, CBG80, LBG15 ja LBG50 (kaikissa näissä numero kertoo uusiutuvan metaanin osuuden ja loppu on fossiilista metaania). Biokaasuautoissa voi käyttää myös bensiiniä: se on varapolttoaine kaikissa EU:n markkinoilla olevissa tehdasvalmisteisissa henkilöautoissa ja kevyissä pakettiautoissa. Lähes kaikkiin sopii myös E10 ja joihinkin myös E85. Näiden lisäksi kaikki voivat käyttää hytaania, joka on metaanin ja vedyn sekoitus. Rajoitetusti niissä on mahdollista käyttää myös nestekaasua (propaani ja butaani), metanolia ja butanolia. Osa pystyy käyttämään dieselöljyä bensiinin sijaan. Osa biokaasuautoista pystyy myös lataamaan sähköä, jolloin tulee mahdolliseksi käyttää tuulisähköä kaupunkiajossa ja biokaasua maantieajossa. Suomessa sellaisia ei vielä ole, mutta Ruotsissa näitä ympäristömielessä ihanteellisia autoja jo löytyy.

 

Metaani on ainut polttoaine, joka soveltuu kaikkiin liikenteessä käytettäviin moottorityyppeihin ja kaikkiin liikennemuotoihin. Tehdasvalmisteisia metaaniajoneuvomalleja on globaalisti tarjolla noin 2000 ja niiden lisäksi suuri määrä konvertoituja ajoneuvoja. Kaikki ajoneuvot voidaan konvertoida käyttämään metaania joko alkuperäisen polttoaineen lisäksi tai sen sijaan.

 

Vuonna 2013 biokaasu ja raideliikenteen vesisähkö dominoivat puhtaan uusiutuvan energian käyttöä Suomen liikenteessä. EU:n uusiutuvan energian direktiivin (UE-direktiivi 2009/28/EY) määräämän ympäristöpainotteisen tilastoinnin mukaisesti laskettuna raideliikenteen vesisähkön osuus oli 90,4 %, biokaasun 9,6 % ja muiden osuus oli marginaalinen. Vuoden 2014 aikana liikennebiokaasun tuotantopakasiteetti on moninkertaistunut ja käyttöön on tullut monta uutta tankkausasemaa.


Asiasta kerrotaan Itä-Suomen yliopiston julkaisemassa tutkimuksessa "Liikennebiokaasu Suomessa 1941-2014". Julkaisutiedot ovat:

Lampinen Ari (2014) Liikennebiokaasu Suomessa 1941-2014. Teoksessa: Huttunen MJ & Kuittinen V: Suomen biokaasulaitosrekisteri n:o 17 – Tiedot vuodelta 2013. Publications of the University of Eastern Finland, Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences No 19, School of Forest Sciences, Faculty of Science and Forestry, University of Eastern Finland, Joensuu, 12-26.

 

Linkit: