EU:n liikennebiopolttoainebarometri 2014

EU:n liikennebiopolttoainebarometri 2014

Teksti: Ari Lampinen, CBG100 Suomi, heinäkuu 2014

 

Liikennebiopolttoainebarometri 2014

EurObserv’ER julkaisi 21.7. EU:n liikennebiopolttoainebarometrin 2014 (Biofuels Barometer 2014), joka sisältää lopulliset vuoden 2012 tiedot sekä alustavat vuoden 2013 tiedot (lopulliset vuoden 2013 tiedot julkaistaan vuoden 2015 barometrissa heinäkuussa 2015). Tässä käydään läpi ja analysoidaan uuden barometrin tärkeimpiä sisältöjä.

 

Vuonna 2013 liikennebiopolttoaineita käytettiin 158 TWh, joka oli 4,7 % EU:n liikenne-energian kulutuksesta. Biokaasun käyttö kasvoi 7,4 %, mutta kaikkien muiden biopolttoaineiden käyttö aleni vuonna 2013 vuoteen 2012 verrattuna, yhteensä 6,8 %. UE-direktiivin kestävyyskriteerit täyttäviksi sertifioitujen biopolttoaineiden osuus oli 86,5 %, kun se vuonna 2012 oli 79,8 %.

Suomessa vastaava kehitys näkyi voimakkaampana. Biokaasun käyttö kasvoi 168 %, mutta nestemäisten biopolttoaineiden käyttö aleni 12,6 %. UE-direktiivin kestävyyskriteerit täyttäviksi sertifioitujen biopolttoaineiden osuus oli 0 %.

Barometrin tilastot perustuvat suoraan energiasisältöön: UE-direktiivin ympäristöpainotusta (ympäristövaikutuksiltaan parhaiden biopolttoaineiden tuplalaskentaa ja kestävyyskriteerit täyttämättömien poistamista) ei ole tehty (kuten Eurostatin UE-liikennetilastoissa).

 

Liikennebiopolttoainebarometreja on julkaistu vuodesta 1998 alkaen. Ainut, mutta hyvin merkittävä, rakenteellinen muutos tässä uudessa barometrissä edellisiin verrattuna on liikennebiokaasun tilastointi erillisenä. Aiemmin vain etanoli ja biodieselit tilastoitiin erillisenä ja biokaasu tilastoitiin ryhmässä ”muut”. Biokaasu on ollut kolmanneksi eniten käytetty liikennebiopolttoaine EU:ssa vuodesta 2011, jolloin se ohitti kasviöljyn, ja se on yhä selvemmin erottumassa muista. Ainoana kasvavana biopolttoainemuotona se ansaitsee erityistä huomiota. Aiemmissa barometreissä vain Ruotsin (alusta alkaen) ja Suomen (vuodesta 2009) biokaasutiedot ovat olleet mukana, mutta nyt ensimmäistä kertaa myös Saksan tiedot tulivat mukaan. Silti edelleen yhdeksän muun liikennebiokaasua käyttävän EU-maan kulutustietoja ei saatu kerättyä. Kaikkien maiden kulutustietojen saaminen on tavoitteena seuraavaan barometriin.

 

KULUTUS LASKI ENSIMMÄISTÄ KERTAA

Barometrin pääuutinen on liikenteen biopolttoaineiden kulutuksen lasku.

Liikennebiopolttoaineiden käyttö EU:ssa aleni 6,8 % vuonna 2013 vuoteen 2012 verrattuna. Tämä on ensimmäinen kerta kun niiden käyttö alenee sen jälkeen, kun ensimmäinen liikennebiopolttoaineiden käyttöä määrällisten velvoitteiden kautta edistävä direktiivi (2003/30/EY) vuonna 2003 säädettiin. Ko. direktiivi on nimeltään UE-liikennepolttoainedirektiivi, sillä se sisältää liikennebiopolttoaineiden lisäksi myös muut UE-polttoaineet, siis muilla uusiutuvilla kuin bioenergialla valmistetut kemialliset polttoaineet, kuten tuulivety ja tuulimetaani. Ne eivät kuitenkaan sisälly liikennebiopolttoainebarometriin. Nykyinen liikennebiopolttoainekäyttöä määrällisten velvoitteiden kautta edistävä direktiivi on vuoden 2009 UE-direktiivi (2009/28/EY), joka liikennesektorilla sisältää UE-polttoaineiden lisäksi suoran ja epäsuoran UE-sähkön. Liikennesektorin lisäksi se kattaa muutkin energiasektorit.

UE-liikennepolttoainedirektiivillä on kuitenkin ollut suuri vaikutus, sillä liikennebiopolttoaineiden käyttö lähtövuoteen 2002 verrattuna on kasvanut 12,3-kertaiseksi, kun kaikkien nykyisten 28 EU-maan kehitys on laskettu mukaan. UE-direktiivin edellyttämien kansallisten UE-toimintasuunnitelmien mukainen vuoden 2020 liikennebiopolttoaineiden kulutuksen tavoite on 2,2-kertainen vuoden 2013 tasoon verrattuna.

 

Vuonna 2013 tapahtunut lasku johtuu lähinnä kolmesta syystä:

  1. Espanjan kulutus puolittui. Siellä haluttiin parantaa kansantalouden tilaa pudottamalla bensiinin ja dieselöljyn kuluttajahintaa niiden biokomponenttien määrän alentamisella. Huom. biokomponentit tuottaa Espanjan teollisuus, kun taas bensiini ja dieselöljy tuodaan.
  2. Komission vuonna 2012 julkaisema iLUC-direktiiviehdotus KOM(2012)595 on vaikuttanut vähentämällä ruokakasviperäisten biopolttoaineiden tarjontaa ja kysyntää sekä markkinaepävarmuuksien että kansallisten edistämissäädösten muutosten kautta. Eniten se on vaikuttanut kasviöljyyn, jonka käyttö on romahtanut, mutta vaikutus on selvä myös biodieseleissä ja etanolissa. Toisaalta ehdotus on vaikuttanut myönteisesti jäte- ja lignoselluloosaperäisten biopolttoaineiden tuotantoinvestointeihin, mikä ennakoi niiden kulutuksen selkeää kasvua lähivuosina. Direktiiviehdotus on edelleen käsittelyssä.
  3. Biopolttoaineiden tuonti EU:n ulkopuolelta on johtanut EU:n tuotantolaitosten sulkemisiin ja markkinoille epävarmuuksia aiheuttaviin pitkäaikaisiin tullikiistoihin.

 

Ainoaan kasvavaan biopolttoainelajiin, biokaasuun, mikään edellä esitetyistä syistä ei vaikuta, sillä:

  1. Liikennebiokaasua ei sekoiteta bensiiniin eikä dieselöljyyn.
  2. Liikennebiokaasu tehdään 99 %:sti biojätteistä.
  3. Liikennebiokaasua ei tuoda EU:n ulkopuolelta.

 

Eri maiden välillä kehityksessä on erittäin huomattavia eroja, missä nähdään kansallisen ja kunnallisen politiikan vaikutus. Espanjan lisäksi esimerkiksi Suomessa kulutus laski selvästi keskimääräistä enemmän. Mutta esimerkiksi Ruotsissa ja Englannissa kulutus kasvoi selvästi.

 

YHTEENVETO MUUSTA BAROMETRIN SISÄLLÖSTÄ

  • Sertifioitujen UE-direktiivin kestävyyskriteerit täyttävien biopolttoaineiden käyttö kasvoi 1,1 % energiamäärällä mitattuna (ilman jäteperäisten biopolttoaineiden tuplalaskentaa). Se oli 137 TWh eli 86,5 % kaikesta liikennebiopolttoaineiden käytöstä.
  • Vain 6 maassa 0 % liikennebiopolttoaineista on sertifioitu kestävyyskriteerit täyttäviksi: Suomi, Espanja, Bulgaria, Kypros, Malta ja Eesti.
  • Biopolttoainelajeista ainoastaan biokaasun käyttö kasvoi (+7,4 %) vuonna 2013 vuoteen 2012 verrattuna. Biodieseleiden (-7,8 %), bioetanolin (-3,0 %) ja muiden biopolttoaineiden (-16 %) käyttö aleni vuonna 2013 vuoteen 2012 verrattuna.
  • Energiasisällöllä mitattuna (eli ilman UE-direktiivin ympäristöpainotuksia) käyttöosuudet vuonna 2013 olivat: biodiesel-ryhmä 79 %, bioetanoli-ryhmä 19,9 %, biokaasu-ryhmä 0,9 % ja muut biopolttoaineet 0,2 %. Ympäristöpainotukset sisältävässä tilastoinnissa biokaasun osuus olisi lähes kaksinkertainen, koska lähes kaikki liikennebiokaasu on biojäteperäistä eli tuplalaskettavaa.
  • Lähes kaikki biopolttoaineet käytettiin sekoitettuina bensiiniin ja dieselöljyyn matalilla osuuksilla. Puhtaiden (100 %) biopolttoaineiden käytön tilastoja ei kerätty (huom. Suomesta sellaiset on olemassa).
  • Saksa oli ykkösmaa liikennebiopolttoaineiden kokonaiskäytössä.

 

 

KATSAUS BIOPOLTTOAINERYHMITTÄIN

1. BIODIESEL-ryhmä

Biodiesel-ryhmä, joka koostuu biodieseleistä (B), synteettisistä biodieseleistä (SB) ja bio-dimetyylieetteristä (bio-DME) muodostivat edelleen selvästi eniten käytetyn liikennebiopolttoaineryhmän 79 % osuudella energiasisällöllä mitattuna (eli ilman UE-direktiivin ympäristöpainotuksia). Niiden käyttö kuitenkin aleni 7,8 % ja oli 125,0 TWh vuonna 2013. Niitä käyttäviä maita on tilastoissa 27 eli kaikki muut paitsi Eesti. Ykkösmaa oli Ranska. Ryhmään kuuluvien biopolttoaineiden tiedot kerätään yhteenlaskettuina eli ryhmän sisäisiä tietoja ei tilastoida. On luultavaa, että synteettisten biodieseleiden (termokemiallisesti valmistettuja) osuus on kasvussa ja biodieseleiden (kemiallisesti valmistettuja) osuus on laskussa. Sekä biodieselit että synteettiset biodieselit ovat nestemäisiä. Bio-DME sen sijaan on kaasumainen dieselmoottoripolttoaine, jota käytetään toistaiseksi vain Ruotsissa ja sielläkin hyvin vähän.

 

2. BIOETANOLI-ryhmä

Bioetanoli suoraan (E) ja bioeetterinä (bio-ETBE) käytettynä oli edelleen selvä kakkonen 19,9 % osuudella etanolin energiasisällöllä mitattuna (eli ilman UE-direktiivin ympäristöpainotuksia). Niiden käyttö kuitenkin aleni 3,0 % ja oli 31,6 TWh vuonna 2013. Niitä käyttäviä maita on tilastoissa 25 eli kaikki muut paitsi Kypros, Malta ja Eesti. Ykkösmaa oli Saksa. Globaalisti bioetanoli on eniten käytetty liikennebiopolttoaine.

 

3. BIOKAASU-ryhmä

Biokaasu-ryhmä koostuu biokaasusta (BG) ja synteettisestä biokaasusta (SBG). Koska SBG oli vielä vuonna 2013 vasta demonstraatiokäytössä, sen tietoja ei kerätty (uusiutuvista metaanilajeista myös aurinko- ja tuulimetaani olivat demonstraatiokäytössä, mutta ne eivät ole biopolttoaineita ja siten eivät kuulu tässä barometrissa tilastoitaviksi). Tilastotiedot tarkoittavat siis yksinomaan biokaasua, käytettynä ajoneuvoissa paineistettuna (CBG) tai nesteytettynä (LBG). Liikennebiokaasu oli tilastokolmonen 0,9 % osuudella energiasisällöllä mitattuna (eli ilman UE-direktiivin ympäristöpainotuksia). Koska lähes kaikki liikennebiokaasu on jäteperäistä, sen osuus ympäristöpainotetussa tilastossa on selvästi suurempi.

Tässä yhteydessä täytyy huomauttaa, että EU:n raakabiokaasusta energiakasveilla tuotetaan enemmän kuin jätteillä Saksan poikkeuksellisten markkinoiden johdosta, mutta liikenteessä käytetty biokaasu on niin Saksassa kuin muissakin maissa kokonaan (esimerkiksi Suomessa) tai lähes kokonaan (esimerkiksi Ruotsissa) biojäteperäistä. Raakabiokaasukin on melkein kaikissa maissa lähes kokonaan jäteperäistä.

Biokaasun käyttö kasvoi 7,4 % ja oli 1,41 TWh vuonna 2013. Tilastotietoja on kuitenkin vain kolmesta maasta (Ruotsi, Suomi ja Saksa), joista Saksa on nyt ensi kertaa mukana.  Yhdeksän muun liikennebiokaasua käyttävän EU-maan kulutus siis puuttuu. Vuoden 2012 UE-metaanitilastot antaisivat olettaa muiden maiden nostavan EU-käytön noin 1,7 TWh:n tasolle. Ykkösmaa oli Ruotsi. Ruotsissa biokaasun osuus oli 10,6 % liikennebiopolttoaineiden kokonaiskäytöstä ilman UE-direktiivin ympäristöpainotuksia. Koska lähes kaikki oli jäteperäistä, sen osuus painotetussa tilastossa on huomattavasti suurempi (20,5 %). Ruotsi on EU:n johtava uusiutuvan energian liikennekäyttäjä (yli 15 % osuus vuonna 2013).

Biokaasun tapahtunutta ja varsinkin tulevaa kasvua selittää eräiden maiden kansallisen politiikan (Ruotsin tapauksessa erityisesti kunnallisen politiikan) lisäksi EU-lainsäädäntö. Nykyisen UE-direktiivin ympäristöpainotus suosii selkeästi biojäteperäisiä biopolttoaineita niiden tuplalaskennalla.  Komission iLUC-direktiiviehdotus vielä kaksinkertaistaisi kyseisen ympäristöpainotuksen eli käyttöön tulisi 4-laskenta (johon myös tuuli- ja aurinkometaani sijoittuisivat). EU:n puhtaan liikenteen strategia KOM(2013)17 ja varsinkin sen pohjalta tehty, nyt käsittelyssä oleva, puhtaan liikenteen infrastruktuuridirektiiviehdotus KOM(2013)18 on biokaasun kannalta erittäin tärkeä. Tämä direktiivi edellyttää tankkausinfrastruktuurin rakentamista niille kolmelle käyttövoimalle, jotka tarjoavat (UE-peräisinä) ekologisesti kaikkein kestävimmän liikennejärjestelmän: metaani, vety ja sähkö. EU:n NER300-investointituella on merkittävästi edistetty liikennebiokaasun tuotantoinvestointeja.

 

4. MUUT-ryhmä

Muut-ryhmä on aiemmin koostunut pääasiassa kasviöljystä (PPO), ja barometrin mukaan niin on edelleen, mutta siinä ei ole annettu tietoa, että mitä muita polttoaineita eri maista mahdollisesti on ilmoitettu ja mikä niiden määrä on. Muiden biopolttoaineiden käyttö aleni 16 % ja oli 0,32 TWh vuonna 2013. Niiden osuus oli 0,2 % liikennebiopolttoaineiden kokonaiskäytöstä. Muita biopolttoaineita on tilastoihin ilmoitettu viidestä maasta (Unkari, Romania, Saksa, Luxemburg ja Irlanti). Ykkösmaa oli Unkari, joka on pitkään kuulunut kasviöljyn käytön huippumaihin.

Kasviöljy on lähes kokonaan ruokakasviperäistä ja siten ollut kohteena kestävyysrajoituksille. Vuodesta 2009 lähtien sen käyttö on vähentynyt 87 %. Vuonna 2009 kasviöljyä käytettiin 5,9-kertaisesti biokaasuun verrattuna, vuonna 2011 niitä käytettiin yhtä paljon, ja vuonna 2013 biokaasua käytettiin 4,7-kertaisesti kasviöljyyn verrattuna.

 

 

SUOMEN TILANNE

Liikennebiopolttoaineiden kokonaiskäyttö aleni 12,6 % vuoteen 2012 verrattuna. Biodieselien käyttö aleni 21 %, mutta se oli edelleen ykkönen 55,6 % osuudella. Bioetanolin käyttö pysyi samana ja se oli kakkonen 43,9 % osuudella. Biokaasun käyttö kasvoi 168 % ja se oli kolmonen 0,44 % osuudella. Kaikissa osuuksissa edellä tarkoitetaan energiasisältöä eli UE-direktiivin ympäristöpainotuksia ei ole tehty. Koska 100 % Suomen liikennebiokaasusta vuonna 2013 oli jäteperäistä, sen osuus painotetussa tilastossa on huomattavasti suurempi.

Suomen liikennebiopolttoaineista 0 % on sertifioitu (todennettu) täyttämään UE-direktiivin kestävyyskriteeristö. Syynä on se, että viranomaiset (TEM ja EMV, vuodesta 2014 Energiavirasto) eivät ole saaneet kansallista todentamisjärjestelmää operatiiviseksi. Sen seurauksena Suomi sijoittui Eurostatin vuoden 2012 UE-liikennetilastossa sijalle 25 takanaan vain Bulgaria, Eesti ja Kypros. Kärkimaa oli Ruotsi. Suomen lisäksi vain 5 maassa kansallista todentamisjärjestelmää ei ollut vuonna 2013 saatu operatiiviseksi: Espanja, Bulgaria, Kypros, Malta ja Eesti. Koko EU:ssa 86,5 % liikennebiopolttoaineiden käytöstä oli sertifioituja polttoaineita vuonna 2013.