Euroopan biometaanitilastot 2014

Euroopan biometaanitilastot 2014

Teksti: Ari Lampinen, CBG100 Suomi, joulukuu 2015

 

Esipuhe

Tämä tilastokatsaus perustuu pääasiassa Euroopan Biokaasuyhdistyksen (EBA) joulukuussa 2015 julkaisemaan tilastojulkaisuun, mutta myös useisiin muihin tilastoihin. EBAn raportissa on mukana 29 maata, joista 27 on EU:n jäsenvaltioita. Koko Euroopan kattavia biokaasutilastoja ei ole olemassa, mutta joistakin EBA-raportin ulkopuolisista maista niitä on, ja tässä katsauksessa mukaan on lisätty 3 muuta maata eli kattavuutta on kasvatettu 32 maahan. EBA-raportin lisäksi tässä katsauksessa on hyödynnetty mm. EU:n uusiutuvan energian barometrejä, IEA:n maakohtaisia biokaasuraportteja, NGVA Europen liikennemetaanitilastoja sekä Suomen, Norjan ja Islannin biokaasutilastoja.

Biokaasun liikennekäyttöön liittyvät tilastot ovat tämän katsauksen pääasia, josta syystä EBA-raportin ulkopuolisista maista mukaan on otettu sillä sektorilla merkittävät maat Islanti ja Norja. Lisäksi mukana on Malta eli ainut EU-maa, joka ei EBAn tilastoihin sisälly. Muiden Euroopan maiden biokaasumarkkinoita ei tässä käsitellä, mutta niiden metaanitankkausasemakanta on mukana siitä syystä, että se tarjoaa valmista infrastruktuuria biokaasun liikennekäytölle. Suomalaisten lukijoiden erityispalvelun takia Suomen tilanteesta kerrotaan muita maita enemmän.

Luvussa 1 (Johdanto) käsitellään lyhyesti koko biokaasusektoria erottaen toisistaan EBAn raportin tulokset (Luku 1.1) sekä tässä katsauksessa mukaan lisätyt muut Euroopan maat (Luku 1.2). Luvussa 2 käsitellään biokaasun jalostusta, joka on olennainen askel biokaasun liikennekäytössä, mutta joka ei rajoitu pelkästään siihen. Luvun 3 aiheena on biokaasun liikennekäyttö eli tämän katsauksen ydinasia. Valitettavasti sen sektorin tilastointi on edelleen heikolla tasolla useimmissa maissa, joten monet tiedoista sisältävät suuria epävarmuuksia. Luku 4 on omistettu Suomen tilanteen analysoinnille muihin maihin verrattuna.

 

1. Johdanto

1.1. EBAn raportti (29 maata)

Euroopan Biokaasuyhdistys (EBA) julkaisi joulukuussa 2015 raportin Biomethane & Biogas Report 2015 – Annual statistical report of the European Biogas Association on the European anaerobic digestion industry and markets. Se sisältää vuoden 2014 tilastotietoja 29 Euroopan maasta, joista 27 on EU-maita (muut paitsi Malta) ja 2 on EU:n ulkopuolisia maita (Sveitsi ja Serbia). Erona edellisvuosiin EBA kutsuu julkaisua ensimmäistä kertaa Euroopan biometaani- ja biokaasutilastoksi, kun aiempia tilastoja kutsuttin Euroopan biokaasutilastoiksi (huom. biometaanilla on käyttäjästä riippuen erilaisia merkityksiä, joten on tarpeen mainita sen tässä tarkoittavan jalostettua biokaasua). Se kertoo jalostuksen merkityksen kasvusta Euroopan biokaasuteollisuudessa. Se on olennaista myös biokaasun liikennekäytön kasvulle, sillä lähes aina liikennebiokaasu on jalostettua. Kuten aiemmin, tilastot koskevat vain perinteistä mikrobiologista biokaasun (BG) tuotantoa, mutta suunnitelmissa on tulevaisuudessa ottaa mukaan myös synteettinen biokaasu (SBG) eli termokemiallisesti valmistettu, mutta kemiallisesti oleellisesti samanlainen metaanipolttoaine. Muita uusiutuvan metaanin lajeja, kuten tuulimetaania, tilastot eivät sisällä.

EBAn tilastojen Suomea koskevat tiedot ovat pääasiassa peräisin Itä-Suomen yliopiston yhteistyössä Suomen Biokaasuyhdistyksen ja Suomen Ympäristökeskuksen kanssa julkaisemasta vuoden 2014 tiedot sisältävästä, syyskuussa 2015 julkaistusta Biokaasulaitosrekisteristä n:o 18.

 

Kokonaisuutena biokaasuala näissä maissa koki kaikkien aikojen suurimman määrällisen kasvun, ja laadullinen kasvu oli sitäkin merkittävämpää, joten sekä YK:n ilmastosopimuksen että EU-komission energia- ja ilmastopolitiikan ohjausvaikutus alkaa näkyä.

Verrattuna vuoden 2013 tilanteeseen biokaasulaitosten määrä näissä maissa kasvoi yli 18 %:lla ja niitä oli 17.240 kpl vuoden 2014 lopussa. Sähkö nousi vuonna 2014 lämmön ohi tärkeimmäksi energiatuotteeksi. Sähköä tuotettiin 64 TWh, mikä on 21 % enemmän kuin vuonna 2013. Sähkön tuotantokapasiteetti vuoden 2014 lopussa oli 8300 MWe. Lämpöä tuotettiin 30 TWh, mikä on 38 % vähemmän kuin vuonna 2013. Tämä kuvaa biokaasun jalostusarvon merkittävää kasvua. Suomessa tämä kehitys ei vielä näy, sillä lämmöntuotannon osuus oli erittäin korkea, yli 70 %. Biokaasulaitosten määrällä mitattuna Suomen sijoitus 29 maan joukossa oli 14. ja biokaasun tuotantomäärässä sijoitus oli 18. Näillä mittareilla Saksa säilytti selvän ykkösaseman. Latviassa biokaasusähkön osuus maan koko sähköntuotannosta on korkein (5,8 %), mutta se on merkittävä myös Saksassa (5,1 %), Italiassa (3,3 %), Tsekissä (3,2 %) ja Englannissa (2,1 %). Suomessa osuus on 0,2 %.

Ruotsi on raportin sisältämistä 29 maasta ainut, jossa jalostusarvon maksimoiva biokaasun käyttömuoto eli liikennepolttoaine on tärkein biokaasun hyödyntämismuoto. Raportin ulkopuolisista Euroopan maista Islanti on kuitenkin selvästi Ruotsinkin edellä.

Biokaasujalostamoiden määrä näissä maissa kasvoi 30 %:lla vuoteen 2013 verrattuna. Niitä oli vuoden 2014 lopussa 367 (joista 9 Suomessa). Huomattava merkkipaalu oli 2000 MWpa:n tuotantokapasiteetin saavuttaminen. Se on kasvanut paljon nopeammin kuin sähkön tuotantokapasiteetti ja oli vuoden 2014 lopussa siihen verrattuna jo lähes neljänneksen tasolla. Vuoden 2014 aikana jalostetun biokaasun tuotantokapasiteetti kasvoi lähes 40 %:lla, mutta sähkön tuotantokapasiteetti vain 5 %:lla. Jalostettu biokaasu on suoraan tavallisiin metaaniajoneuvoihin soveltuvaa, joten biokaasuteollisuuden kasvun voimakas painottuminen tähän edistää ekologisen kestävyyden kannalta kaikkein suurimman energiankäyttöön liittyvän ongelman ratkaisussa. Mikäli vuoden 2014 lopun jalostetun biokaasun tuotantokapasiteetti hyödynnettäisiin täysimääräisesti kaikkein korkeimman jalostusarvon energiakäyttöön eli liikenteeseen, se tarkoittaisi 18 TWh:n liikennepolttoaineen vuosikulutusta.

Vain 11 maasta saatiin tiedot biokaasulaitosten syötteiden osuuksista. Niistä kolmessa (Suomi, Ruotsi ja Portugali) biokaasu oli täysin jäteperäistä. Kolmessa maassa energiakasveja käytettiin mitättömän vähän (Englanti, Ranska ja Serbia). Kolmessa maassa energiakasvien osuus oli välillä 10-30 % (Unkari, Italia ja Puola). Yhdessä maassa (Saksa) puolet biokaasusta tuotettiin energiakasveista. Vain yhdessä maassa (Latvia) energiakasvien osuus oli dominoiva, n. 80 %. Arviolta noin kolmannes biokaasusta raportin maissa oli energiakasviperäistä vuonna 2014, mutta tämä osuus on voimakkaassa laskussa johtuen EU:n energia- ja ympäristöpolitiikan vaatimuksista sekä Saksan tapauksessa lisäksi kansalaisyhteiskunnan merkittävästi vaikuttavasta vastustuksesta. Saksassa on muutaman vuoden sisällä saatu pudotettua energiakasvien osuus 90 %:sta 50 %:iin ja sama kehitys tulee jatkumaan tulevaisuudessa.

EU:n ympäristölainsäädäntö vaikuttaa nykyään huomattavasti voimakkaammin liikennepolttoaineisiin kuin sähkön ja lämmön tuotannon polttoaineisiin. Sen seurauksena energiakasvien osuus liikennebiokaasusta on mitätön. Tämä koskee myös Saksaa, vaikka sähkön ja lämmön tuotannossa energiakasvien osuus on siellä suuri.

1.2. EBAn raportin ulkopuoliset maat

Tämä tilastokatsaus sisältää EBAn raportin 29 maan lisäksi kolme muuta maata: Islanti, Norja ja Malta. Malta (tiedot EU:n biokaasubarometristä) on mukana siksi, että se on ainut EU-maa, joka EBAn tilastoista puuttuu. Islanti (tiedot Sorpalta) ja Norja (tiedot Enovalta) ovat mukana varsinkin niiden liikennebiokaasumarkkinoiden takia, mutta myös kaikkien Pohjoismaiden sisällyttämiseksi tähän tilastokatsaukseen. Näissä kolmessa maassa oli vuonna 2014 yhteensä 136 biokaasulaitosta, jotka tuottivat 700 GWh energiaa. Islanti on laadullisesti maailman ykkönen, sillä kaikki maassa tuotettu biokaasu on biojäteperäistä, kaikki käytetään liikennepolttoaineena, kaikki myydään avoimien julkisten CBG100-asemien kautta ja fossiilista metaania ei käytetä lainkaan. Norjassa 29 % biokaasusta kulutettiin liikenteessä, mikä on kolmanneksi korkein osuus Islannin (100 %) ja Ruotsin (67 %) jälkeen. Pohjoismaat miehittävät siis Euroopan kolme kärkisijaa, mutta Suomen (3 %) ja Tanskan (0 %) tilanne on paljon huonompi.

Biokaasutilastot kattavat yhteensä 32 maata. Muista Euroopan maista kerrotaan ainoastaan niiden metaanitankkausasemaverkostosta (tiedot Gas Vehicle Reportista), koska se tarjoaa valmiin infrastruktuurin liikennebiokaasulle. Sellaisia maita on 11.

 

 

2. Biokaasun jalostus

Biokaasun liikennekäyttö ei teknisistä syistä edellytä jalostusta, vaan puhdistus riittää siihen, kuten se riittää biokaasun käytössä sähkön ja lämmön tuotannossa. Mutta kaikki tehdasvalmisteiset metaaniajoneuvot sekä lähes kaikki konvertoidut metaaniajoneuvot on säädetty jalostettuja metaanipolttoaineita varten. Siitä syystä kaikilla julkisilla metaanitankkausasemilla myydään vain jalostettua metaanipolttoainetta, joka yleisimmin on jalostettua maakaasua tai jalostettua biokaasua. Biokaasun jalostus on tästä syystä olennaisen tärkeä askel biokaasun liikennekäytössä, mutta toisaalta jalostettua biokaasua käytetään myös sähkön ja lämmön tuotantoon.

Taulukossa 1 esitetään biokaasujalostamoiden määrä vuoden 2014 lopussa sekä muutos vuoteen 2013 verrattuna. Vuoden 2014 aikana näissä maissa jalostamoiden määrä kasvoi yhteensä 86:llä (30 %:lla) ja niitä oli vuoden lopussa 373 kpl. Ne tarkoittavat nimenomaan biokaasujalostamoita eli synteettisen biokaasun ja tuulimetaanin jalostamot eivät ole mukana. Suomen sijoitus säilyi seitsemäntenä. Suomessa koettiin todella suuri 80 %:n kasvu, mutta monissa muissa maissa kasvu oli vieläkin suurempi. Aivan erityisen hyppäyksen teki Englanti 520 %:n kasvullaan, joka nosti sen sijalta 6 sijalle 3. Taulukon lopussa on viisi maata, joista ei raportoitu jalostustoimintaa vuonna 2014, mutta joissa joko on aiemmin sellaista ollut tai joissa oli suunnitelma aloittaa vuonna 2014.

Taulukko 1. Biokaasujalostamot Euroopassa 2014 (katsauksen 32 maata).

Sija Maa Jalostamoita
2014
Jalostamoita
2013
Määrällinen
muutos
Prosentuaalinen
muutos
Sija
2013
1. Saksa 178 154 +24 +16 % 1.
2. Ruotsi 59 54 +5 +9 % 2.
3. Englanti 37 6 +31 +520 % 6.
4. Sveitsi 24 15 +9 +60 % 4.
5. Hollanti 21 23 -2 -9 % 3.
6. Itävalta 14 11 +3 +27 % 5.
7. Suomi 9 5 +4 +80 % 7.
8. Ranska 8 4 +4 +100 % =8.
9. Tanska 6 3 +3 +100 % =10.
=10. Norja 5 4 +1 +25 % =8.
=10. Italia 5 1 +4 +400 % =12.
12. Luxemburg 3 3 0 0 =10.
13. Unkari 2 1 +1 +100 % =12.
=14. Espanja 1 1 0 0 =12.
=14. Islanti 1 1 0 0 =12.
=16. Slovakia 0        
=16. Tsekki 0        
=16. Puola 0        
=16. Irlanti 0        
=16. Kroatia 0        
  YHTEENSÄ 373 287 +86 +30 %  

 

Jalostetun biokaasun tuotantomäärää ei valitettavasti kaikista maista ole saatavissa. Siitä syystä Taulukossa 2 maat on järjestetty jalostuskapasiteetin mukaan. Jalostuskapasiteetti kertoo kuinka paljon sisään syötettävää puhdistettua biokaasua pystytään enimmillään jalostamaan tunnissa. Yhteenlaskettu jalostuskapasiteetti 310.000 Nm3/h on lähes 40 % enemmän kuin vuonna 2013. Se tarkoittaa yli 2000 MWpa:n tuotantokapasiteettia. Jalostettua biokaasua tuotettiin noin 13 TWh.

Suomi oli sijalla 10 eli yhden sijan edellisvuotta korkeammalla. Englannin voimakas kasvu näkyy tässä, kuten edellisessä taulukossa. Vuonna 2015 yli 1 TWh:n tuotantomääriin pääsevät Saksan ja Ruotsin lisäksi Englanti ja Hollanti. Hollannissa jalostuskapasiteetti kasvoi merkittävästi vuonna 2014, vaikka jalostuslaitosten määrä laski.

Taulukko 2. Jalostetun biokaasun tuotanto Euroopassa 2014 (katsauksen 32 maata).

Sija Maa Jalostuskapasiteetti
2014
Tuotanto
2014
Sija
2013
Sijoituksen
muutos
1. Saksa 204.082 Nm3/h 9.140 GWh 1. 0
2. Ruotsi 38.858 Nm3/h 1.303 GWh 2. 0
3. Englanti 18.957 Nm3/h 700 GWh 8. +5
4. Hollanti 16.720 Nm3/h 683 GWh 3. -1
5. Tanska 8.650 Nm3/h ? 9. +4
6. Sveitsi 6.310 Nm3/h 192 GWh 4. -2
7. Itävalta 5.160 Nm3/h 70 GWh 7. 0
8. Espanja 4.000 Nm3/h ? 5. -3
9. Norja 3.650 Nm3/h 157 GWh 6. -3
10. Suomi 2.731 Nm3/h 40 GWh 11. +1
11. Ranska 2.610 Nm3/h 41 GWh 12. +1
12. Islanti 1.200 Nm3/h 20 GWh 10. -2
13. Luxemburg 850 Nm3/h 26 GWh 14. +1
14. Unkari 625 Nm3/h 4 GWh 15. +1
15. Italia 500 Nm3/h ? 13. -2
  YHTEENSÄ 309.743 Nm3/h 12.389 + ? GWh    

 

 

3. Liikennekäyttö

Biokaasun liikennekäytön tilastointi on edelleen primitiivisellä tasolla Euroopassa johtuen siitä, että useimmissa maissa sitä ei eroteta maakaasusta. Tai mikä tärkeämpää, uusiutuvaa metaania ei eroteta fossiilisesta metaanista. Tässä suhteessa tilanne on lähes samanlainen kuin sähkön liikennekäytössä. Eräs merkittävä ero on se, että yhdessäkään maassa uusiutuvaa sähköä ei kutsuta uusiutumattomaksi sähköksi, mutta hyvin monissa maissa uusiutuvaa metaania kutsutaan fossiiliseksi metaaniksi (siis biokaasua pidetään maakaasuna) silloin, kun sitä käytetään liikenteessä. 

Biokaasun ja muun uusiutuvan metaanin liikennekäyttö tilastoidaan vain muutamassa maassa. Siksi määrää ei tunneta edes EU:ssa, saati sitten koko Euroopassa. EBAnkin tilastoista liikennekäytön tiedot puuttuvat lähes kaikista maista.

Jalostetun biokaasun kansainvälistä kauppaa on harjoitettu jo pitkään. Se merkitsee mm. sitä, että biokaasua käytetään liikenteessä myös monissa sellaisissa maissa, joissa ei ole omia jalostamoita. Toisaalta se merkitsee kahdenlaisia tilastoja niissä maissa, joissa liikennebiokaasu tilastoidaan. Tuotantoperusteisissa tilastoissa on mukana vain kussakin maassa tuotetun biokaasun liikennekäyttö kyseisessä maassa; kulutusperusteisissä tilastoissa mukana on myös tuodun liikennebiokaasun kulutus. Suomessa tämä tilastointi ei tuo eroa, koska liikennebiokaasua ei tuoda. EBAn tilastoissa on osasta maista tuotantoperusteiset ja osasta kulutusperusteiset tiedot.

Taulukossa 3 on edellä mainituista syistä liikennebiokaasun kulutustietoja vain muutamasta maasta. Arviolta liikennekäyttö oli n. 3 TWh, mutta epävarmuus on suuri. Ruotsi säilytti ykkösasemansa ja ylitti vuonna 2014 USA:n kanssa ensimmäisinä maina maailmassa 1 TWh:n liikennebiokaasukulutuksen rajan. Saksa säilytti toisen sijan, mutta muut sijat eivät ole tiedossa. Suomi on tilastoivista maista kuudes, mutta todellisuudessa sijoitus on selvästi alempi. Islannissa, Ruotsissa ja Norjassa liikenteen osuus biokaasun kulutuksesta on erittäin korkea.

Taulukko 3. Biokaasun liikennekäyttö Euroopassa 2014 (katsauksen 32 maata).

Maa Liikennebiokaasun kulutus 2014 Osuus biokaasun kulutuksesta Liikennebiokaasun kulutus 2013 Muutos
Ruotsi 1030 GWh 67 % 869 GWh +18 %
Saksa 500 GWh 1 % 486 GWh +3 %
Norja 157 GWh 29 % ?  
Sveitsi 55 GWh 9 % ?  
Islanti 20 GWh 100 % 20 GWh 0
Suomi 17 GWh 3 % 11 GWh +54 %
Itävalta 7 GWh 1 % ?  
Italia ?   15 GWh  
Unkari ?   4 GWh  
Hollanti ?   ?  
Englanti ?   ?  
Ranska ?   ?  
Tanska ?   ?  
Luxemburg ?   ?  
Espanja ?   ?  
MUUT 17 MAATA ?   ?  
YHTEENSÄ n. 3 TWh      

 

Maat on alla olevassa tankkausasematilastojen Taulukossa 4 järjestetty ensisijaisesti avoimien julkisten 100 % biokaasua (CBG100) myyvien asemien määrän mukaan, sillä EU:n puhtaiden liikennepolttoaineiden infrastruktuuridirektiivissä edellytetään avointen metaaniasemien verkoston luomista kaikkiin EU:n jäsenmaihin. Avoimilla asemilla kuka tahansa voi tankata ja maksaa joko käteisellä, luottokorteilla tai pankkikorteilla. Niissä ei vaadita sopimusta aseman operaattorin kanssa eikä sopimuksen seurauksena saatavaa tankkauskorttia, tunnuslukua tai muuta erikoisidentifiointia. Avoimet asemat ovat olennaisen tärkeitä EU:n laajuisen liikkuvuuden mahdollistajana. Muut julkiset CBG100-asemat (siis ne, jotka operaattorisopimusta edellyttävät) tarjoavat paikallista tai kansallista liikkuvuutta, mutta ne muodostavat esteen kansainväliselle liikkuvuudelle (silloinkin, kun operaattorisopimuksia tehdään ulkomaalaistenkin kanssa, hyvin harva sen tekee). EBAn tilastoista löytyy vain viisi maata, joissa avoimia CBG100-asemia on, ja EBA-tilaston ulkopuolisista maista Islanti on myös sellainen. Suomi on peräti 3. sijalla eli tässä suhteessa Suomi on erittäin kehittynyt. Kun mitataan avointen CBG100-asemien osuutta kaikista julkisista CMG-asemista, Suomi nousee kakkoseksi. Tässä Suomella on eniten opetettavaa muille EBAn raporttiin sisältyville maille, mutta sen ulkopuolisista maista Islanti on Suomeakin edellä, koska siellä osuus on täydet 100 %.

Merkintä 0++ tarkoittaa, että maassa todennäköisesti on avoimia julkisia CBG100-asemia, mutta niitä ei EBAlle raportoitu. Merkintä 0+ tarkoittaa, että on syytä epäillä ko. maissa olevan avoimia julkisia CBG100-asemia, vaikka niitä ei EBAlle raportoitu.

Maat on taulukossa toissijaisesti (sijat 7-12) järjestetty 100 % UE-metaaniasemien määrän mukaan. Se tarkoittaa sekä julkisia että suuria yksityisiä (kotitankkausasemat eivät ole mukana) asemia, joista saa joko biokaasua tai muuta uusiutuvaa metaania (synteettinen biokaasu, tuulimetaani ja aurinkometaani) paineistettuna (CBG100) tai nesteytettynä (LBG100). Sekä Ruotsissa että Sveitsissä on erittäin paljon sellaisia asemia, vaikka on mahdollista, että avoimia niissä ei enää ole yhtään. Ruotsissa oli enimmillään yli 100 avointa CBG100-asemaa, joten tässä asiassa Ruotsin kehitys on ollut voimakkaan takaperoista muutaman viime vuoden aikana. Ruotsin kaikki julkiset CMG-asemat ovat avoimia, mutta asiakkailla on mahdollista tankata 100 % biokaasua vain tekemällä siitä operaattorin kanssa sopimuksen (ilman sopimusta asemilta saa vain biokaasun ja maakaasun sekoituksia).

Sijoilla 13-15 olevissa maissa on biokaasujalostamoita, mutta niistä ei saatu tietoa edes CBG- ja LBG-asemista eli seoksena maakaasun kanssa biokaasua myyvistä asemista. Siksi ne on järjestetty CMG- ja LMG-asemien määrän mukaan. Ne tarkoittavat paineistettua (CMG) tai nesteytettyä (LMG) metaanipolttoainetta myyviä asemia, joissa biokaasua saattaa olla mukana, mutta ei välttämättä. Täysin fossiilista metaania myyvät asemat ovat CNG- tai LNG-asemia.

Loput biokaasutilastoiduista maista (sijat 16-32) on järjestetty CMG- ja LMG-asemien määrän mukaan.  Vain neljästä liikennemetaani puuttuu kokonaan, mutta toisaalta metaanitankkausasemia löytyy 11 muusta Euroopan maasta. Niitä ei ole eritelty, vaan on annettu vain kokonaismäärä.

Taulukko 4. Tankkausasemat Euroopassa 2014.

Sija Maa Avoimia julkisia CBG100-asemia Osuus julkisista CMG-asemista 100 % UE-metaaniasemia CBG- ja LBG-asemia CMG- ja LMG-asemia
1. Saksa 165 18 % >600 >700 >920
2. Hollanti 60 43 % >60 >60 >141
3. Suomi 24 96 % 26 26 28
4. Islanti 5 100 % 5 5 5
5. Itävalta 3 2 % >3 >3 180
6. Unkari 1 5 % 1 >1 19
7. Ruotsi 0++ ? >150 218 218
8. Sveitsi 0+ ? >100 137 139
9. Norja 0+ ? >6 >10 >20
10. Ranska 0++ ? >4 >4 >300
11. Englanti 0+ ? >4 >8 >12
12. Italia 0+ ? >2 >2 1040
13. Espanja 0 0 ? ? 69
=14. Tanska 0 0 0 ? 7
=14. Luxemburg 0 0 0 ? 7
16. Tsekki         106
17. Bulgaria         100
18. Belgia         30
19. Puola         20
20. Slovakia         10
21. Eesti         5
22. Kreikka         4
=23. Portugali         3
=23. Slovenia         3
25. Kroatia         2
=26. Latvia         1
=26. Liettua         1
=26. Serbia         1
=29. Irlanti         0
=29. Kypros         0
=29. Romania         0
=29. Malta         0
  11 muuta Euroopan maata yht.         1110
  YHTEENSÄ >260   >1000 >1200 >4500

 

Liikennebiokaasun ympäristölaatuun vaikuttavista tekijöistä tärkein on jätteiden osuus liikennebiokaasun tuotannossa. Sen osuus on dominoiva liikennebiokaasun elinkaaren ympäristövaikutuksissa. Tämä osuus on 100 % useissa maissa (mm. Suomessa) ja se on kaikissa muissakin maissa yli 90 % (Taulukko 5).

Toinen ympäristölaatuun vaikuttava tekijä koskee ajonaikaisia lähipäästöjä. Siltä osin maiden välillä on suuria eroja. Biokaasu ja maakaasu ovat NOx-päästöiltään samanlaisia, ja sekä CO- että hiukkaspäästöt ovat molemmilla lähellä nollaa. Mutta NMHC-päästöissä biokaasu on dramaattisesti parempi. Biokaasu ei sisällä korkeampia hiilivetyjä, joten sen NMHC-päästöt ovat lähes nolla, kun taas maakaasussa on aina korkeampia hiilivetyjä (erityisesti etaania ja propaania) ja joskus niitä on runsaasti. Ne vaikuttavat troposfäärin otsoninmuodostukseen. Biokaasun käyttö aiheuttaa metaanipäästöjä moottorin läpi palamattomana pääsevän metaanin vuoksi, mutta metaani ei aiheuta troposfäärin otsoninmuodostusta eikä mitään muitakaan ilman pilaantumiseen, happamoitumiseen eikä rehevöitymiseen vaikuttavia ongelmia ja se on myös täysin myrkytön ja hajuton. Biokaasun lähipäästöedut maakaasuun verrattuna tulevat esiin silloin, kun biokaasu tankataan asemilta, joihin sitä ei ole siirretty sekoitettuna maakaasun kanssa (Taulukko 5). Vaikka siirto maakaasuverkossa ei muuta biokaasun elinkaaren kasvihuonekaasupäästöjä (siis myytäessä kaasuverkon kautta siirrettyä biokaasua taseen perusteella tankkausasemilla), se muuttaa biokaasun lähipäästöjä.

Ruotsissa valtaosasta jalostamoista biokaasua ei siirretä maakaasuverkon kautta, josta syystä Ruotsi oli pitkään ympäristölaadullisesti ykkönen EBAn raporttiin sisältyvien maiden joukossa (joskin raportin ulkopuolisista Euroopan maista Islanti on aina ollut selvästi edellä johtuen siitä, että mitään fossiilista metaania ei siellä ole koskaan lainkaan käytetty liikenteessä eikä muutenkaan). Paluu huipulle olisi Ruotsille erittäin helppoa, koska Ruotsi on selvä ykkönen maakaasuverkon ulkopuolella sijaitsevien biokaasujalostamoiden määrässä. Syy Ruotsin nykyiseen heikkoon asemaan johtuu siitä, että paikallisiin biokaasuverkkoihin on rakennettu huoltovarmuusjärjestelmä LNG-pohjaisesti korvaten ainakin osittain CBG-varastot sekä monet muut Ruotsissa yli 20 vuoden ajan käytössä olleet varajärjestelmät. LBG-tuotanto on Ruotsissa pitkälle edistynyttä ja siten LNG:n sijaan voitaisiin helposti hankkia LBG:tä. Höyrystymisen vuoksi LNG-varastot soveltuvat vain lyhytaikaiseen varastointiin päinvastoin kuin CBG-varastot, jotka ne ovat korvanneet. LNG on siis pakko käyttää eli niillä tankkausasemilla, joiden verkostossa on LNG-varasto, on aina mukana maakaasua. Se on olennaisena, joskaan ei ainoana, syynä avointen CBG100-asemien katoamiseen Ruotsin markkinoilta. Mikäli varastot täydennettäisiin LBG:llä (jota Ruotsissa on tuotettu vuodesta 2010) tämä ongelma poistuisi. EU:n puhtaiden liikenteen käyttövoimien direktiivi ei tämän ongelman poistossa suoraan auta, koska UE-metaania ei siinä vaadita. Kuitenkin Ruotsissa biokaasulla on 70 % osuus maantieliikenteen metaanin kulutuksesta eli Islannin ja Norjan jälkeen korkein.

Taulukko 5. Liikennebiokaasun ympäristölaatu Euroopassa 2014.

Sija Maa Jäte-
peräinen osuus
100 % fysikaalisen biokaasun osuus myytävästä liikenne-biokaasusta Osuus jalostamoista, joista biokaasua ei siirretä tankkausasemille kansallisen maakaasuverkon kautta Ko. jalostamoiden määrä Maantie-liikenteen metaanin UE-osuus
1. Islanti 100 % 100 % 100 % 1 100 %
2. Englanti 100 % 50 % 9 % 3 50 %
3. Suomi 100 % 10 % 67 % 6 40 %
4. Ranska 100 % 5 % 25 % 2 3 %
5. Norja 100 % < 1 % 100 % 5 85 %
6. Ruotsi 100 % < 1 % 78 % 46 70 %
7. Hollanti 100 % < 1 % < 1 % ? 65 %
8. Unkari > 90 % 4 % 50 % 1 3 %
9. Italia > 90 % 3 % 40 % 2 < 1 %
10. Itävalta > 90 % 1 % 28 % 4 < 1 %
11. Sveitsi > 90 % < 1 % 8 % 2 23 %
12. Saksa > 90 % < 1 % 7 % 13 22 %
  YHTEENSÄ > 90 % 1 % > 20 % > 80  

 

 

4. Yhteenveto Suomen tilanteesta

Alla olevassa taulukossa esitetään Suomen sijoittuminen tämän tilastokatsauksen 32 maan joukossa biokaasumarkkinoiden eri alueilla. Suomi on selvästi edistyneempi sekä määrällisesti että laadullisesti liikennepolttoainekäyttöä koskevilla alueilla kuin muilla alueilla. Siinä Suomella olisi annettavaa monille muille maille. Kuitenkin määrällisesti Suomen biokaasusektori on pieni. Biokaasun jalostusarvo on Suomessa erittäin alhainen muihin maihin verrattuna johtuen poikkeuksellisen korkeasta lämmön tuotannon osuudesta.

Taulukko 6. Suomen asema Euroopan maiden joukossa.

Biokaasumarkkinoiden alue (Suomen tilanne 2014) Suomen sijoitus Euroopan ykkönen
Biokaasun ympäristölaatu =1. Useita maita (100 % biojäteperäinen)
Avointen CBG100-asemien osuus avoimista CMG-asemista (100 %) =1. Islanti ja Suomi (100 %)
Avointen CBG100-asemien osuus julkisista CMG-asemista (96 %) 2. Islanti (100 %)
Avointen CBG100-asemien määrä (24) 3. Saksa (165)
Liikennebiokaasun ympäristölaatu 3. Islanti
Jalostamoiden määrä, joista biokaasua ei siirretä maakaasuverkon kautta (6) 3. Ruotsi (46)
Osuus jalostamoista, joista biokaasua ei siirretä maakaasuverkon kautta (67 %) 4. Islanti (100 %)
Biokaasujalostamoiden määrä (9) 7. Saksa  (178)
Liikennebiokaasun tuotantokapasiteetti (130 GWh/v) 10. Saksa (12 TWh)
Liikennebiokaasun kulutus (17 GWh) 10. Ruotsi (1 TWh)
Biokaasulaitosten määrä (83) 15. Saksa (11.000)
Biokaasun tuotanto (0,7 TWh) 19. Saksa (80 TWh)
Biokaasusähkön tuotanto (159 GWh) 19. Saksa (40 TWh)