Liikennebiokaasu Suomessa 1941–2014

Liikennebiokaasu Suomessa 1941–2014

Teksti: Ari Lampinen, CBG100 Suomi, syyskuu 2014


 

Suomen liikennebiokaasutilastot vuodelta 2013 ja osittain vuodelta 2014 julkaistiin syyskuussa 2014 osana Suomen uutta biokaasutilastoa: Suomen Biokaasulaitosrekisteri 17. Suomen Biokaasulaitosrekisteri on Itä-Suomen yliopiston vuosittain julkaisema Suomen biokaasun tuotannon ja käytön tilasto. Liikennebiokaasun osalta sen on kirjoittanut Ari Lampinen kattaen tilastot käytön alkamisesta vuonna 1941 elokuun 2014 tilanteeseen asti. Markku Huttunen ja Ville Kuittinen ovat kirjoittaneet muut osat kattaen vuodet 1994-2013.

 

Liikennebiokaasutilastot ovat luvussa ”Liikennebiokaasu Suomessa 1941–2014” julkaisun sivuilla 12-26.

Liikennebiokaasun käytön ensimmäisessä aallossa 1940-luvulla sekä käyttöönotto että alasajo olivat täysin kunnallisia päätöksiä. Mutta nykyisessä liikennebiokaasun kehityksessä kunnallisen politiikan osuus on erittäin pieni. Tilanne on toinen Ruotsin paljon suuremmilla liikennebiokaasumarkkinoilla, joilla kunnallisen politiikan osuus on keskeinen.

Sen jälkeen kun vuonna 1947 alkanut pitkä käyttökatkos vuonna 2002 loppui, biokaasun liikennekäyttö on kasvanut keskimäärin 180 % vuodessa. Vuonna 2013 kasvu oli 168 %. Sähkön ja lämmön tuotantoon käytetyn biokaasun määrä puolestaan väheni 2 % vuonna 2013. Biokaasumarkkinoiden kasvu keskittyy siis liikennekäyttöön.

 

Vuonna 2013 raakaa biokaasua tuotettiin 82 laitoksessä 770 GWh. Laitoksista 42 oli reaktorilaitoksia ja 40 kaatopaikkakaasulaitoksia. Reaktorilaitoksista 16 oli kunnallisilla ja 3 teollisilla jätevedenpuhdistamoilla, 12 oli maataloudessa ja 11 käsitteli kiinteää yhdyskuntabiojätettä. Jalostamoita oli 5.

Raakabiokaasusta valmistettiin 404,4 GWh lämpöä sekä 151,3 GWh sähköä ja 32,8 GWh jalostettiin liikennebiokaasuksi. Raakabiokaasun tuotanto kasvoi 2 %, lämmön tuotanto aleni 1 %, sähkön tuotanto aleni 5 % ja jalostetun biokaasun tuotanto kasvoi 490 % verrattuna vuoteen 2012.

Jalostetusta kaasusta 10,8 GWh kulutettiin ajoneuvoissa, pieni määrä vietiin ulkomaille ja loput varastoitiin vuoden 2014 liikennekäyttöä varten. Jalostettua biokaasua ei käytetty sähkön tai lämmön tuotantoon. Liikennekäyttö kasvoi 168 %. Liikennemetaanin kulutuksesta biokaasun osuus oli 27 % (loppu oli venäläistä maakaasua). Koska kaikki liikennebiokaasu oli biojäteperäistä (nestemäisestä 75 % ja kiinteästä 25 %) se on UE-direktiivin ympäristöpainotuksissa tuplalaskettavaa, joten laskennallinen kulutus oli 21,6 GWh.


Vuoden 2013 lopulla 5 jalostamon yhteenlaskettu jalostuskapasiteetti oli 1111 Nm3/h. Vuoden 2014 aikana on käynnistynyt 4 uutta jalostamoa. Syyskuun 2014 lopussa 9 jalostamon yhteenlaskettu jalostuskapasiteetti oli 2731 Nm3/h. Se mahdollistaa yli 100 GWh:n vuosituotannon. Metaaniajoneuvoja oli syyskuun lopussa noin 1700, joista 3 oli nesteytetyn (LMG) ja loput paineistetun (CMG) metaanin käyttöön tarkoitettuja. Yksi pystyi käyttämään molempia.


Viimeisen 10 vuoden aikana biokaasun liikennekäyttö on kasvanut 5400-kertaiseksi. Viimeisen 20 vuoden aikana raakabiokaasun tuotanto on kasvanut 6-kertaiseksi ja sähkön ja lämmön tuotanto 5-kertaiseksi.


 

Lähdeviite/liikennebiokaasu:

  • Lampinen A (2014) Liikennebiokaasu Suomessa 1941-2014. Teoksessa: Huttunen MJ & Kuittinen V: Suomen biokaasulaitosrekisteri n:o 17 – Tiedot vuodelta 2013. Publications of the University of Eastern Finland, Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences No 19, School of Forest Sciences, Faculty of Science and Forestry, University of Eastern Finland, Joensuu, 12-26.

 

Lähdeviite/koko julkaisu ja muut kuin liikennebiokaasua koskevat osat:

  • Huttunen MJ & Kuittinen V (2014) Suomen biokaasulaitosrekisteri n:o 17 – Tiedot vuodelta 2013. Publications of the University of Eastern Finland, Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences No 19, School of Forest Sciences, Faculty of Science and Forestry, University of Eastern Finland, Joensuu, 53 s.