Liikennebiokaasun tuotanto ja käyttö Suomessa vuonna 2014

Liikennebiokaasun tuotanto ja käyttö Suomessa vuonna 2014

Teksti: Ari Lampinen, CBG100 Suomi, syyskuu 2015

 

Suomen liikennebiokaasutilastot vuodelta 2014 julkaistiin syyskuussa 2015 osana Suomen uutta biokaasutilastoa "Suomen Biokaasulaitosrekisteri n:o 18". Suomen Biokaasulaitosrekisteri on Itä-Suomen yliopiston vuosittain julkaisema Suomen biokaasun tuotannon ja käytön tilasto. Liikennebiokaasun osalta sen on kirjoittanut Ari Lampinen kattaen tilastot käytön alkamisesta vuonna 1941 joulukuun 2014 lopun tilanteeseen asti (Lampinen 2015). Markku Huttunen ja Ville Kuittinen ovat kirjoittaneet muut osat kattaen vuodet 1994-2014 (Huttunen & Kuittinen 2015). Suomen biokaasutilastoja on kerätty Suomen Biokaasuyhdistyksen aloitteesta vuodesta 1994 alkaen. Liikennebiokaasun osalta tilastoja on Suomen Biokaasuyhdistyksen aloitteesta kerätty vuodesta 2011 alkaen, mutta ne sisältävät takautuvasti tilastot koko Suomen historian ajalta eli vuodesta 1941.

Liikennebiokaasutilastot ovat luvussa ”Liikennebiokaasun tuotanto ja käyttö vuonna 2014” julkaisun sivuilla 12-18. Alla oleva julkaisun sivulta 14 peräisin oleva Kaavio 1 esittää liikennebiokaasun käytön kehityksen alkaen vuodesta 1941, jolloin se ensimmäistä kertaa alkoi. Vuonna 1946 käyttö loppui ja alkoi uudestaan vuonna 2002.

 

Kaavio 1: Biokaasun liikennekäyttö Suomessa 1941–2014. Tiedot vuosilta 1941–1946 ovat arkistotutkimuksesta (Lampinen 2012), vuosilta 2002–2013 kyselytutkimuksista (Lampinen 2014) ja vuodelta 2014 tästä tutkimuksesta. Kaavio on lähteen Lampinen (2015) sivulta 14.

 

Vuonna 2014 biokaasua kulutettiin liikenteessä 17 GWh, joka oli 2,7 % biokaasun kokonaiskulutuksesta. Näillä molemmilla mittareilla kasvua oli yli 50 % verrattuna vuoteen 2013. Lämmitys oli johtava biokaasun kulutusmuoto (455 GWh) ja seuraavana oli sähköntuotanto (159 GWh). Liikenteessä käytettävän määrän kasvu on ollut voimakasta jo vuosikymmenen ajan: verrattuna 10 vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen kulutus oli 900-kertainen.

 

Kaavio 2: Keskimääräinen liikennebiokaasun energeettinen resurssijakauma vuonna 2014. Tuotanto oli 100 %:sti jäteresursseihin perustuva eli energiakasveja ei käytetty. Kaavio on lähteen Lampinen (2015) sivulta 17.

Kaikki liikennebiokaasu oli 100 %:sti biojäteperäistä eli oikeutettu UE-direktiivin tuplalaskentaan: ympäristöpainotettu kulutus olisi 34 GWh, mikäli kaikki olisi sertifioitu UE-direktiivin liikenteen UE-osuuden kansallisen velvoitteen toteuttamista varten (sertifioinnin käyttöönotto kuitenkin etenee hitaasti). Vasemmalla oleva julkaisun sivulta 17 peräisin oleva kaavio kuvaa liikennebiokaasun tuotantoon käytettyjen resurssien energeettistä jakaumaa. Vuodesta 2012 alkaen WC-jäte ja muu kunnallinen jätevesi on ollut Suomen liikennebiokaasun pääresurssina. Tämän jakauman perusteella saadaan Suomen liikennebiokaasun keskimääräiseksi kasvihuonekaasuintensiteetiksi 3,6 gCO2eq/MJ. Se on alin keskiarvo Suomessa käytettävistä liikenteen energianlähteistä. Tankkausasemakohtaisesti KHK-intensiteetti vaihtelee myydyn biokaasun tuotantojakauman perusteella, sillä biokaasun kuljetuksen osuus päästöistä on kaikilla asemilla marginaalinen. Tulevaisuudessa tilanne on erilainen niillä suunnitelluilla uusilla asemilla, joille kaasu kuljetetaan maanteitse pitkien matkojen päästä dieselöljykäyttöisillä kuorma-autoilla: tällöin kuljetuksen osuus voi nousta merkittäväksi (ei kuitenkaan silloin, kun maantiekuljetus tehdään biokaasukäyttöisillä kuorma-autoilla).

 

Julkisten tankkausasemien verkko kasvoi neljällä uudella asemalla 24:ään. Ne kaikki myivät 100 % biokaasua paineistettuna (eli CBG100). Vuosina 2004-2013 CBG100-asemat olivat Suomessa ainoita julkisia 100 % uusiutuvaa energiaa liikenteen käyttöön myyvää asemaa. Vuonna 2014 tilanne kehittyi siten, että Suomen historian ensimmäinen 100 % UE-sähköä (tuulisähköä) sähköautoihin myyvä julkinen latausasema otettiin käyttöön. Julkisia UE-asemia oli siis Suomessa 25, joista 24 myi biojäteperäistä biokaasua ja 1 myi tuulisähköä.

 

Vuonna 2014 biokaasua tuotettiin 43 reaktorilaitoksessa ja 40 kaatopaikkakaasulaitoksessa. Kahdeksan reaktorilaitosta, joista kolme aloitti vuonna 2014, tuotti biokaasua jalostamista varten 4 yksityisen ja 4 kunnallisen operaattorin laitoksissa:

  1. Kalmarin maatila, yksityinen (vuodesta 2002)
  2. Kouvolan Vesi, kunnallinen (vuodesta 2011)
  3. Haapajärven ammattiopisto, kunnallinen (vuodesta 2012)
  4. Helsingin Seudun Ympäristöpalvelut, kunnallinen (vuodesta 2012)
  5. Envor Biotech, yksityinen (vuodesta 2013)
  6. Joutsan Ekokaasu, yksityinen (vuodesta 2014)
  7. Jepuan Biokaasu, yksityinen (vuodesta 2014)
  8. Labio, kunnallinen (vuodesta 2014)

 

Näiden 8 biokaasulaitoksen raakakaasusta valmistettiin jalostettua biokaasua 6 yksityisen, 1 kunnallisen ja 1 valtio-omisteisen operaattorin yhdeksässä jalostamossa, joista 4 aloitti toiminnan vuonna 2014:

  1. Kalmarin maatila, yksityinen (vuodesta 2002)
  2. KSS Energia, kunnallinen (vuodesta 2011)
  3. Metaenergia, yksityinen (vuodesta 2012)
  4. Gasum, valtio-omisteinen (vuodesta 2012, toinen jalostamo 2014)
  5. Envor Biotech, yksityinen (vuodesta 2013)
  6. Joutsan Ekokaasu, yksityinen (vuodesta 2014)
  7. Jepuan Biokaasu, yksityinen (vuodesta 2014)
  8. Metener, yksityinen (vuodesta 2014)

 

Jalostettua biokaasua kuljetti 6 yritystä 3 eri tavalla, joista maantiekuljetukset CBG-konteissa tulivat ensi kertaa Suomessa käyttöön vuonna 2014:

  1. Kalmarin maatila, paikallinen biokaasuputki (vuodesta 2002)
  2. Gasum, kansallinen metaaniverkko (vuodesta 2011)
  3. Metaenergia, paikallinen biokaasuputki (vuodesta 2012)
  4. Envor Biotech, paikallinen biokaasuputki (vuodesta 2013)
  5. Joutsan Ekokaasu, paikallinen biokaasuputki (vuodesta 2014)
  6. Jepuan Biokaasu, paikallinen biokaasuputki sekä maantiekuljetus CBG-konteissa (vuodesta 2014)

 

Jalostettua biokaasua myi ajoneuvoihin 24 julkisen ja 2 suuren yksityisen CBG100-tankkausaseman kautta 8 yritystä, joista 5 on yksityisiä, 2 kunnallisia ja 1 valtio-omisteinen (niiden lisäksi biokaasun tankkaukseen käytettiin kuluttajien operoimia kotitankkausasemia ja mobiilitankkausasemia):

  1. Metener, yksityinen (vuodesta 2004, sitä ennen yksityinen asema vuodesta 2002)
  2. Gasum, valtio-omisteinen (vuodesta 2011)
  3. Metaenergia, yksityinen (vuodesta 2012)
  4. Haminan Energia, kunnallinen (vuodesta 2013)
  5. Envor Biotech, yksityinen (vuodesta 2013)
  6. Joutsan Ekokaasu, yksityinen (vuodesta 2014)
  7. Jepuan Biokaasu, yksityinen (vuodesta 2014)
  8. Mäntsälän Sähkö, kunnallinen (vuodesta 2014)

 

Vuoden 2014 lopussa saavutettiin tilanne, jossa kaikki julkiset tankkausasemat ovat avoimia asemia eli missään ei enää edellytetä operaattorikohtaisia sopimuksia, vaan tankkaus voidaan maksaa käteisellä, pankkikortilla tai luottokortilla. Kolmella operaattorilla on käytössä myös tankkauskortti.

 

Biokaasu säilytti asemansa halvimpana julkisilta tankkaus/latausasemilta saatavissa olevana liikenteen energialähteenä. Siitä kertoo alla oleva julkaisun sivulta 16 löytyvä taulukko 4.

 

Taulukko 4. Halvimmat julkisilta tankkaus/latausasemilta saatavat liikenteen energialähteiden hinnat 7.12.2014. Taulukko on lähteen Lampinen (2015) sivulta 16.

 

 

Linkki:

 

 

Lähteet:

  • Huttunen MJ & Kuittinen V (2015) Suomen biokaasulaitosrekisteri n:o 18 – Tiedot vuodelta 2014. Publications of the University of Eastern Finland, Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences No 21, School of Forest Sciences, Faculty of Science and Forestry, Itä-Suomen yliopisto, Joensuu, 45 s.
  • Lampinen A (2012)  Liikennebiokaasun käyttöönotto Suomessa . Tekniikan Waiheita 30(1)5-20.
  • Lampinen A (2014) Liikennebiokaasu Suomessa 1941-2014. Teoksessa: Huttunen MJ & Kuittinen V: Suomen biokaasulaitosrekisteri n:o 17 – Tiedot vuodelta 2013. Publications of the University of Eastern Finland, Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences No 19, School of Forest Sciences, Faculty of Science and Forestry, Itä-Suomen yliopisto, Joensuu, 12-26.
  • Lampinen A (2015) Liikennebiokaasun tuotanto ja käyttö vuonna 2014. Teoksessa: Huttunen MJ & Kuittinen V: Suomen biokaasulaitosrekisteri n:o 18 – Tiedot vuodelta 2014. Publications of the University of Eastern Finland, Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences No 21, School of Forest Sciences, Faculty of Science and Forestry, Itä-Suomen yliopisto, Joensuu, 12-18.