Luonnonkaasu

Suomen kielen yleisnimi luonnonkaasu on maakaasun synonyymi. Se on alkuperäinen maakaasua tarkoittava suomenkielinen yleisnimi, josta siirryttiin maakaasu-nimeen 1930-luvulla. Luonnonkaasu siis on vanhaa suomea.

 

Tieteellisesti luonnonkaasulla on laajempi merkitys: se tarkoittaa kaupallisessa käytössä olevaa kaasumaista fossiilista primäärienergialähdettä. Sitä kuitenkin käytetään harvoin tieteellisissä lähteissä, koska se on tarpeeton (kaasumainen primäärienergialähde kertoo asian) ja koska se voidaan väärinymmärtää markkinaterminologioiden vuoksi.

 

Luonnonkaasun alkuperäinen merkitys oli maakaasu. Nimi otettiin käyttöön 1870-luvulla, kun maakaasua ryhdyttiin käyttämään kaupunkikaasuverkoissa USA:ssa. Aiemmin kaupunkikaasuverkoissa oli käytetty synteettistä kaasua, jota tuotettiin termisellä kaasutuksella. Sitä kutsuttiin englannin kielellä nimellä "manufactured gas". Uuden kaupallisen kaasun nimeksi tuli USA:ssa "natural gas" eli luonnonkaasu, koska se oli luonnosta valmiina saatavissa olevaa kaasua, jota siis ei tarvinnut valmistaa. Se on säilynyt englannin kielessä, ja sieltä siirtynyt myös joihinkin muihin kieliin. Mutta joissakin kielissä (esim. saksa) sitä ei koskaan ole käytetty, ja joissakin kielissä (esim. suomi) siitä on siirrytty toiseen nimeen.

 

Suomen kielessä yleisnimi "luonnonkaasu" vaihdettiin yleisnimeksi "maakaasu" 1930-luvulla, jolloin luonnonkaasu jäi maakaasun vanhentuneeksi synonyymiksi. Maakaasu-sana on peräisin saksan kielestä (Erdgas). Vaihdon syy oli ensi sijassa tekninen, mutta myös kaupallinen.

Tuolloin primäärisen luonnonkaasun markkinat olivat eriytyneet maakaasuksi (metaania ja etaania) ja nestekaasuksi (propaania ja butaania). Myöhemmin on löydetty uusia primäärisiä kaasuvaroja, jotka sisältävät pääasiassa metaania (Kuva 1). Kaikki kaupalliset, markkinoilta saatavissa olevat luonnonkaasut (kaasumaiset primäärienergialähteet) ovat fossiilisia. Niiden lisäksi markkinoilla on myös monia synteettisiä kaasumaisia fossiilisia polttoaineita (kaasumaisia sekundäärienergialähteitä), kuten synteettinen maakaasu kuvassa 1.

Kuva 1. Fossiilimetaanin lajit. Näistä muut paitsi synteettinen maakaasu ovat "luonnonkaasuja" eli primäärienergialähteitä. Synteettinen maakaasu on sekundäärienergialähde.

 

Luonnossa on myös uusiutuvia kaasumaisia polttoaineita, mutta niiden esiintymät ovat niin hajautettuja, ettei kaupallinen hyödyntäminen ole mahdollista. Siksi kaikki uusiutuvat metaanilajit (Kuva 2) ovat sekundäärienergialähteitä.

Kuva 2. Uusiutuvan metaanin lajit. Kaikki ovat sekundäärienergialähteitä. Yksikään niistä ei ole "luonnonkaasua".

 

Väärinymmärrykset Suomessa

Näiden asioiden ymmärtämistä Suomessa vaikeuttaa se, että yksi yritys otti vuonna 2013 käyttöön tuotenimen "luonnonkaasu". Tämä tuotenimi kattaa kaikki yrityksen tuotteet riippumatta siitä, onko kyseessä luonnonkaasu vai ei. Esimerkiksi biokaasu ja synteettinen maakaasu eivät ole luonnonkaasua, mutta kyseisen yrityksen tuotteena ne ovat "luonnonkaasua". Yleisnimen käyttö eri merkityksessä tuotenimenä on valitettavaa, mutta Suomen markkinavalvonnan hyväksymää. Kussakin tämän sanan käytön tapauksessa joudutaan siis tulkitsemaan, että tarkoitetaanko yleisnimeä vai tuotenimeä, jolla on eri merkitys. Tulkinta on jätetty kansalaisten vastuulle.

Syy "luonnonkaasu"-tuotenimen käyttöönottoon on oletettu myönteinen vaikutus ympäristötietoisiin kuluttajiin. Sen voi olettaa antavan kuvan, että kyseessä on ympäristöystävällinen luomutuote, mutta luonnonkaasu-sanan merkitys on aivan toinen.  Se tarkoittaa luonnosta valmiina saatavissa oleva fossiilista kaasua, eikä sen takana ole mitään ympäristömyönteisyyteen liittyvää. Vastaavasti raakaöljyä voitaisiin kutsua luonnonöljyksi (vastakohtana uusiutuvat öljyt, jotka ovat synteettisiä) ja kivihiiltä voitaisiin kutsua luonnonhiileksi (vastakohtana puuhiili ja muut biohiilet, jotka ovat synteettisiä), mutta markkinatoimijat eivät ole sellaiseen ryhtyneet.

 

Toinen asioiden ymmärtämistä vaikeuttava seikka on LNG-termin merkitys. LNG (Liquefied Natural Gas) on fossiilienergiateollisuuden termi, joka ei tarkoita pelkästään nesteytettyä maakaasua, vaan kaikkia fossiilisia metaanilajeja nesteytettynä. Ennen Porin LNG-terminaalin käyttöönottoa syyskuussa 2016 maakaasu oli ainut Suomen markkinoilla oleva fossiilinen metaanilaji, koska kaasuputken kautta Venäjältä saatiin pelkästään maakaasua. LNG-terminaalin käyttöönotto merkitsi sitä, että Suomen markkinat avautuivat kaikille fossiilimetaanilajeille. Vuonna 2016 ne tulivat myös Suomen liikennemetaanimarkkinoille, kun kaksi ensimmäistä julkista tankkausasemaa niiden myymistä varten avattiin. Alkuperävaatimusten kautta asiakkaat voivat niin halutessaan hankkia LNG-terminaalin kautta kuljetettuna nimenomaisesti maakaasua, mutta Suomessa niin ei tehdä. Myös viranomaismääräyksin voitaisiin varmistaa, että LNG on maakaasua, mutta Suomessa niin ei tehdä. Viranomaismääräyksin voitaisiin myös vaatia, että LNG:tä myytäessä on kerrottava sen alkuperä, siis mm. metaanilaji, mutta Suomessa niin ei tehdä. Näistä syistä Porin ja myöhemmin käyttöönotettavien LNG-terminaalien kautta Suomen markkinoille saa rajoituksetta tuoda mitä tahansa fossiilista metaanilajia eikä Suomen LNG-markkinoilla tarvitse kertoa, mitä fossiilimetaania myytävä LNG sisältää. Suomen markkinoilla saa kutsua kaikkia fossiilimetaanilajeja maakaasuksi ja luonnonkaasuksi, ja lisäksi kaikkia uusiutuvia metaanilajeja saa kutsua luonnonkaasuksi.

 

Ympäristövaikutusten erot

Syynä fossiilimetaanilajin ilmoittamisen tarpeeseen on ympäristövaikutusten valtavat erot niiden välillä. On hyvin tunnettua, että maakaasun elinkaaren kasvihuonekaasupäästöt ovat alimmat kaikista markkinoiden fossiilisista polttoaineista. Mutta vain hyvin harvoilla kansalaisilla on tieto siitä, että luonnonkaasuihin kuuluviin ei-tavanomaisiin fossiilimetaanilajeihin sisältyvät elinkaaren ympäristövaikutuksiltaan maailman kaikkein huonolaatuisimmat energialähteet.

 

Näiden luonnonkaasujen resurssit ovat kolminkertaiset verrattuna kaikkien muiden fossiilisten energialähteiden (maakaasu mukaanlukien) yhteenlaskettuihin resursseihin verrattuna. Se tarkoittaa, että niiden avulla voidaan viivyttää erittäin paljon siirtymistä uusiutuvaan energiatalouteen. Niillä on runsaasti erilaisia kielteisiä ympäristövaikutuksia. Ylivoimaisesti merkittävin uhka aiheutuu näiden luonnonkaasujen varastojen epästabiiliudesta. Ne voivat vapautua ilmakehään jo etsinnän seurauksena, joten niiden tapauksessa energiakäytön merkitys elinkaaren kasvihuonekaasupäästöissä on aivan marginaalinen. Ne muodostavat maailman suurimman ympäristöriskin, koska ne ovat ainut tunnettu mekanismi karkaavan kasvihuoneilmiön käynnistämiseen maapallolla. Käynnistymisen jälkeen karkaavaa kasvihuoneilmiötä ei voi pysäyttää, vaikka kaikki energiankulutus lopetettaisiin. Karkaavan kasvihuoneilmiön lopputuloksena on yli 100 asteen pintalämpötila eli se on pahin mahdollinen ihmisperäisen ilmastonmuutoksen seuraus. Ihmiskunnan nykyisellä teknologialla kaiken elämän tuhoaminen maapallolta on edes periaatteessa mahdollista ainoastaan luonnonkaasujen avulla.

Siksi pitäisi kaikille tahoille olla ymmärrettävää, miksi niiden markkinat Suomessa eivät saa olla hallitsemattomat.