Uusiutuvan liikenne-energian tulevaisuuden tiekartta vuoteen 2050

Uusiutuvan liikenne-energian tulevaisuuden tiekartta vuoteen 2050

Liikenteen käyttövoimien tiekartta vuoteen 2050 (löytyy sivuilta 60-96 tästä julkaisusta) käsittelee siirtymistä nykyisestä fossiilisten polttoaineiden dominoimasta liikenteestä täysin uusiutuvaan liikenteeseen vuoteen 2050 mennessä tuloksena 95 % vähennys liikenne-energian elinkaaren kasvihuonekaasupäästöistä valtioneuvoston vuonna 2009 asettaman tavoitteen mukaisesti. Tämä tiekartta laadittiin osana liikenne- ja viestintäministeriön työryhmätyötä.

Tässä esitellyssä kestävän kehityksen polussa (KEKE-polussa) ei tyydytä mihin tahansa uusiutuviin, vaan lopputuloksena täytyy olla valikoima elinkaareltaan kaikkein kestävimpiä käyttövoimia. Primäärienergialähteinä päästöttömät uusiutuvat, kuten aurinko- ja tuulivoima, dominoivat. Mutta koska jätettä joka tapauksessa syntyy, sitä hyödynnetään myös mahdollisimman hyvin. Sekundäärienergialähteinä on joukko erilaisia vaihtoehtoja kaikenlaisten liikennetarpeiden tyydyttämistä varten siten, että kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi myös muut päästöt ja muut kielteiset ympäristövaikutukset minimoidaan. Tärkeimmät ryhmät ovat:

  • Suora uusiutuvan energian käyttö (kuten tuuli- ja aaltovoima vesiliikenteessä)
  • Suoran ja epäsuoran UE-sähkön teknologiat (epäsuoria ovat esimerkiksi paineilma ja magnetismi)
  • Kaasumaiset UE-polttoaineet (kuten aurinkovety, tuulimetaani, biojäteperäinen biokaasu ja puujäteperäinen bio-DME)

Nestemäisten ja kiinteiden biopolttoaineiden merkitys ei enää ole suuri vuonna 2050 johtuen niiden elinkaaren monenlaisista haitallisista ympäristövaikutuksista. Kemialliset polttoaineet ovat kuitenkin edelleen tärkeitä myös vuonna 2050 sekä lämpövoimakoneissa että polttokennoissa. Mutta käyttö painottuu voimakkaasti kaasumaisiin polttoaineisiin, jotka tarjoavat selvät päästöedut ja energiatehokkuusedut nestemäisiin polttoaineisiin verrattuna.

Nimensä mukaisesti tiekartta käsittelee myös siirtymistä tähän vuoden 2050 lopputilanteeseen. Nykyisessä tilanteessa nestemäiset biopolttoaineet ovat dominoiva UE-liikenneteknologia kaikissa muissa liikennemuodoissa paitsi raideliikenteessä, jossa UE-sähkö dominoi.

Kehityksen alussa suuri diversiteetti on tärkeää, koska kaikkia keinoja tarvitaan korvaamaan fossiilisia polttoaineita. Se tarkoittaa, että polttoaineasemien tuotevalikoima laajenee erittäin paljon. Ja se tarkoittaa, että ajoneuvot kehittyvät paljon polttoainejoustavimmaksi. Sen sijaan, että ajoneuvot viritettäisiin tarkasti jollekin hyvin kapeasti määritellylle polttoaineelle, niiden älykkyyttä nostetaan kykeneväksi tunnistamaan ja hyödyntämään hyvin monenlaisia polttoaineita ja muita voimanlähteitä.

Vuotta 2050 lähestyttäessä diversiteettiä voidaan jälleen pienentää, koska fossiilisten polttoaineiden käyttö on saatu voimakkaalle lasku-uralle ja infrastruktuuri kehittyy kaikkein kestävimpien käyttövoimien käyttöön.

Tämä julkaisu esittelee sivuilla 97-122 laajan valtion käytettävissä olevan työpakin, jolla liikenteen käyttövoimien käytön kehitys saadaan ohjattua KEKE-polulle ja pidettyä sillä.

 

 

Lähdeviite:

Lampinen A (2012) Tiekartta uusiutuvaan metaanitalouteen – Sektoriraportti liikenne- ja viestintäministeriön työryhmälle Tulevaisuuden käyttövoimat liikenteessä. Pohjois-Karjalan liikennebiokaasuverkoston kehityshanke ja Suomen Biokaasuyhdistys ry. Pohjois-Karjalan liikennebiokaasuverkoston kehityshankkeen julkaisuja 1/2012, 133 s.