Kattavuus

Ari Lampinen, CBG100 Suomi, joulukuu 2014

Viimeisin päivitys joulukuussa 2017

 

Tässä alunperin vuonna 2014 julkaistussa katsauksessa tarkastellaan Suomen uusiutuvan metaanin tankkausverkon kattavuutta nykyään sekä seurataan EU:n puhtaan liikenteen infrastruktuuridirektiivin mukaisen kansallisen kattavuuden saavuttamista ottaen huomioon EU:n ilmastopolitiikan pitkän tähtäimen tavoitteet. Toistaiseksi 2 päivitystä vuoden 2014 lopun perustilanteeseen (vuosien 2016 ja 2017 lopun tilanteet) on lisätty.

 

EU:n vuonna 2014 julkaistun puhtaan liikenteen infrastruktuuridirektiivin velvoitteet koskevat metaani-, vety- ja sähköasemia riippumatta primäärienergialähteestä, mutta useat muut direktiivit (mm. UE-direktiivi) edellyttävät uusiutuvaa primääristä liikenne-energiaa. Tällä Suomen asemakattavuuden kehitystä seuraavalla sivulla keskitytään UE-metaanin tankkausverkoston kehitykseen. Mutta huomioita esitetään myös fossiilimetaanin tankkausverkoston kehityksestä, koska sekin muodollisesti kontributoi infrastruktuuridirektiivin velvoitteiden toteuttamiseen, vaikka ei suoraan kontributoi kestävän liikenteen energiajärjestelmän  luomiseen eikä vaikuta UE-liikenteen kehitystä ja liikenteen ilmastovaikutusta koskevien direktiivien toteutukseen. Infrastruktuuridirektiiviin tuli valmistelun epätarkkuuksien ja poliittisten kompromissien seurauksena joitakin direktiivin tarkoituksen vastaisia osia, jotka tässä ohitetaan. Alla olevassa taulukossa annetaan yhteenveto päävelvoitteista infrastruktuuridirektiivin tarkoituksen mukaisesti (vaillinaisen implementaation sijaan), niiden perusteella asetetuista UE-tavoitteista (joissa useat muut direktiivit on otettu myös huomioon) sekä toteutuksen tilanteesta maantieliikenteen osalta.

 

Kehityskohde Velvoite Tavoite Toteutuksen tilanne 12/2017
1. Maantieliikenteen CMG-verkko 2020 Avoimia julkisia asemia kaikilla kaupunkialueilla ja kaikkien pääväylien varrella korkeintaan 150 km etäisyydellä, yhteensä vähintään 55. Velvoitteen toteutus CBG-asemilla. Kaupunkialuevelvoite toteutunut 20/37 kaupunkialueella. Pääväylätavoite toteutunut 12/34 valtatiellä. Julkisia CMG-asemia 37 kpl, joista 34 julkisia CBG-asemia (33 avoimia).
2. Maantieliikenteen CMG-verkko 2025 Korkeintaan 150 km etäisyys julkisten asemien välillä koko maan kattavassa asemaverkossa. Velvoitteen toteutus vähintään 100 julkisella CBG-asemalla, joita on sijoitettu kaikille valta- ja kantateille sekä kaikkien maakuntien suurimpiin taajamiin. Julkisia CBG-asemia 6/8 alueella ja 12/19 maakunnassa, joista 9 maakunnassa enimmäisetäisyys lähimmälle asemalle 150 km. CBG-asemia 26/33 valtatiellä ja 12/43 kantatiellä.
3. Maantieliikenteen LMG-verkko 2025 Korkeintaan 400 km etäisyys julkisten asemien välillä TEN-T-ydinverkossa (Turku-Vaalimaa + Helsinki-Tornio). Vähintään 10 julkista LBG-asemaa. Tavoitteen toteuttamista ei ole käynnistetty: LBG-asemia ei ole. LNG-asemia on 4, joilla velvoite on saavutettu valtatiellä Turku-Vaalimaa ja osittain saavutettu valtatiellä Helsinki-Tornio.
4. Maantieliikenteen CBG/LBG-verkko 2050 Fossiilisen metaanin liikennekäyttö loppunut. > 1000 julkista sekä raskasta liikennettä palvelevaa suurta yksityistä asemaa. 33 julkista CBG100-asemaa ja 1 suuri yksityinen CBG100-asema sekä muutama muun tyyppinen CBG100-asema. LBG100-asemia ei ole.

 

 

Päivitys: Tilanne vuoden 2017 lopussa

Vuoden 2017 aikana julkisia biokaasua myyviä tankkausasemia avattiin kymmenen. Merkittävintä on Suomen ja Ruotsin asemaverkoston yhdistyminen Oulun aseman ansiosta. Se puolitti matkan Ruotsin lähimmälle asemalle Bodenissa 260 km:iin, joka on kaikkien CMG-autojen biokaasutoimintamatkan sisällä. Tämän seurauksena biokaasuautoilijat saivat pääsyn valtaosaan Länsi-Eurooppaa ilman bensiinin käyttöpakkoa. Lisäksi se lyhensi etäisyyden Norjan lähimmälle asemalle Hammerfestissa 800 km:iin, joka on yhden Suomeen merkkimaahantuodun CMG-auton metaanitoimintamatkan sisällä. VW Caddy Maxi TGI:n omistajille syntyi ainutlaatuinen mahdollisuus ajaa myös suoraan Norjan julkisen verkon alueelle ilman bensiinin käyttöpakkoa.

Alueellisen kattavuuden kannalta tärkeintä on Itä-Suomen (Etelä-Savon maakunta), Lounais-Suomen (Satakunnan maakunta) ja Pohjois-Suomen (Pohjois-Pohjanmaan maakunta) alueiden ensimmäisten julkisten asemien avautuminen. Julkisten CBG-asemien verkko laajeni kolmelta kuudelle alueelle, joten enää kahdella alueella (Lappi ja Ahvenanmaa) toteutus on kokonaan käynnistämättä. Myös Etelä-Pohjanmaalla avattiin ensimmäinen julkinen asema, joten yhteensä 4 maakuntaa sai ensimmäisen asemansa. Julkinen CBG-asemaverkko laajeni 8:sta 12:een maakuntaan, mutta 7 maakunnan alueelta ei edelleenkään julkisia CBG-asemia löydy. 

Verkon kattavuus kasvoi selvästi, koska viisi väkiluvultaan 20 suurimman kunnan joukossa olevaa kaupunkia liittyi vuonna 2017 kattavuusalueelle: Oulu (5), Pori (11), Hämeenlinna (14), Vaasa (15) ja Mikkeli (18). Lisäksi Vantaa (4) ja Jyväskylä (7), jotka naapurikuntien asemien ansiosta jo olivat kattavuusalueella, saivat ensimmäiset omat asemansa. Tämän seurauksena 14 asukasluvultaan 20 suurimmasta kunnasta on CBG-asemaverkon kattavuusalueella kokonaan tai osittain, ja 13 niistä sisältää CBG-aseman omalla alueellaan (poikkeus on Vaasa, joka kuitenkin sijaitsee alle 5 km päässä lähimmältä asemalta).

Asukasluvultaan 10 suurimmasta kaupungista kolme sai ensimmäisen CBG-asemansa, joten nyt 8 niistä sisältää CBG-asemia alueillaan. Ottaen huomioon Turun (6) vuonna 2016 avatun julkisen fossiilimetaaniaseman, julkisia metaaniasemia löytyy 9 kaupungista, jotka sisältyvät 10 suurimman joukkoon. Siten Kuopio (9), josta ei löydy edes yksityisiä asemia, sai kyseenalaisen kunnian jäädä viimeiseksi metaaniasemavapaaksi TOP10-kaupungiksi.

Suomen 37 kaupunkialueesta 19 on toteuttanut tavoitteen eli vähintään yksi julkinen CBG-asema on niiden alueilla tarjolla. Näistä kuudessa (Vaasa, Hämeenlinna, Pori, Jyväskylä, Oulu ja Mikkeli) tavoite saavutettiin vuonna 2017. Viidessä maakunnassa CBG-asemia on kaikilla kaupunkialueilla. Näistä kahdessa (Kanta-Häme ja Keski-Suomi) tavoite saavutettiin vuonna 2017.

Kattavuus tieverkossa parani selvästi vuonna 2017, koska 3 valtatietä (5, 20 ja 22) sekä 4 kantatietä (44, 57, 67 ja 72) saivat ensimmäisen asemansa.

Julkisten CBG-asemien operaattorien lukumäärä nousi vuonna 2017 seitsemällä ja niitä on nyt yhteensä 14.

Julkisten fossiilimetaaniasemien lukumäärä on neljä eli yksi enemmän kuin vuoden 2016 lopussa. Vuoden aikana kaksi uutta asemaa avattiin ja yksi vanha asema suljettiin. Suljetun aseman myötä yksi CNG-asemaoperaattori poistui Suomen markkinoilta, ja jäljelle jäi enää yksi CNG-asemaoperaattori. Enimmillään julkisia CNG-asemaoperaattoreita oli 4 vuonna 2013. Ensimmäinen niistä lopetti toiminnan vuonna 2013, toinen vuonna 2014 ja kolmas vuoden 2017 alussa.

 

Toteutus kunnittain

Taulukossa 1 annetaan julkisen CMG-asemaverkon toteutuksen tilanne kaupunkialueittain. Suomen yhteensä 37 kaupunkialueesta velvoite on toteutunut 20 kaupunkialueella (vihreä, sininen ja punainen teksti), joista 19 kaupunkialueella myös tavoite on toteutunut (vihreä ja sininen teksti), ja niistä 18 kaupunkialueella CBG100-asemilla (vihreä teksti). Vuoden 2017 aikana tavoite saavutettiin 6 kaupunkialueella. Kaupunkialueet määritellään asukastiheyden perusteella, ja ne eivät noudata kuntarajoja. Kunnan nimen jälkeen suluissa oleva luku kertoo väkiluvun mukaisen sijoituksen Suomen kuntien joukossa. Tavoitteen toteuttaneiden kaupunkialueiden yhteenlaskettu väkiluku on 2,6 miljoonaa, joka on 47 % Suomen väkiluvusta.

 

Taulukko 1. Kaupunkialueiden toteutus.
  Kaupunkialue Väkiluku Saavutettu Esimerkkikuntia CMG-
 asemia
CBG-asemia CBG100-asemia
1. Helsinki 1.232.000 Tavoite 2011 Helsinki (1), Espoo (2), Vantaa (4) 8 7 7
2. Tampere 328.000 Tavoite 2011 Tampere (3), Lempäälä (45) 3 3 3
3. Turku 262.000 Velvoite 2016 Turku (6) 1 0 0
4. Oulu 196.000 Tavoite 2017 Oulu (5) 1 1 1
5. Jyväskylä 122.000 Tavoite 2017 Jyväskylä (7) 2 1 1
6. Lahti 117.000 Tavoite 2011 Lahti (8) 1 1 1
7. Kuopio 87.000 ei Kuopio (9) 0 0 0
8. Pori 85.000 Tavoite 2017 Pori (11) 1 1 1
9. Vaasa 68.000 Tavoite 2017 Vaasa (15), Mustasaari (59) 1 1 0
10. Joensuu 67.000 ei Joensuu (12) 0 0 0
11. Lappeenranta 55.000 Tavoite 2011 Lappeenranta (13) 1 1 1
12. Kotka 52.000 Tavoite 2011 Kotka (19) 1 1 1
13. Rovaniemi 52.000 ei Rovaniemi (17) 0 0 0
14. Hämeenlinna 50.000 Tavoite 2017 Hämeenlinna (14) 1 1 1
15. Kouvola 49.000 Tavoite 2011 Kouvola (10) 1 1 1
16. Seinäjoki 49.000 ei Seinäjoki (16) 0 0 0
17. Hyvinkää 43.000 Tavoite 2011 Hyvinkää (24) 1 1 1
18. Porvoo 38.000 Tavoite 2011 Porvoo (21) 1 1 1
19. Mikkeli 37.000 Tavoite 2017 Mikkeli (18) 1 1 1
20. Kokkola 36.000 ei Kokkola (22) 0 0 0
21. Rauma 34.000 ei Rauma (27) 0 0 0
22. Lohja 33.000 Tavoite 2013 Lohja (23) 1 1 1
23. Kajaani 30.000 ei Kajaani (30) 0 0 0
24. Salo 30.000 ei Salo (20) 0 0 0
25. Imatra 29.000 Tavoite 2012 Imatra (40) 1 1 1
26. Riihimäki 28.000 Tavoite 2011 Riihimäki (38) 1 1 1
27. Kemi 27.000 ei Kemi (49) 0 0 0
28. Savonlinna 22.000 ei Savonlinna (32) 0 0 0
29. Forssa 22.000 Tavoite 2013 Forssa (67) 1 1 1
30. Pietarsaari 21.000 ei Pietarsaari (58) 0 0 0
31. Varkaus 20.000 ei Varkaus (50) 0 0 0
32. Raahe 19.000 ei Raahe (41) 0 0 0
33. Valkeakoski 17.000 ei Valkeakoski (52) 0 0 0
34. Tornio 17.000 ei Tornio (46) 0 0 0
35. Hamina 16.000 Tavoite 2013 Hamina (55) 1 1 1
36. Iisalmi 16.000 ei Iisalmi (47) 0 0 0
37. Heinola 15.000 ei Heinola (61) 0 0 0
  YHTEENSÄ 2.600.000 19 + 1 / 37   30 27 26

 

Taulukko 2 kertoo toteutuksesta kaupunkialueiden ulkopuolella. Osa taulukossa mainituista kunnista (Mikkeli, Lohja ja Mäntsälä) sisältyy osittain kaupunkialueille, mutta mainitut asemat eivät sijaitse kaupunkialueilla. Kunnan nimen jälkeen suluissa oleva luku kertoo väkiluvun mukaisen sijoituksen Suomen kuntien joukossa. Järjestys taulukossa on asetettu toteutusvuoden perusteella.

 

Taulukko 2. Toteutus kaupunkialueiden ulkopuolella.
  Kunta Väkiluku Saavutettu CBG100-
asemat
Yhteensä
1. Laukaa (64) 19.000 2004 Leppävesi 1
2. Lohja (23) 47.000 2011 Muijala 1
=3. Mäntsälä (54) 21.000 2014 Mäntsälä 1
=3. Uusikaarlepyy (131) 8.000 2014 Jepua 1
=3. Joutsa (187) 5.000 2014 Joutsa 1
=6. Mikkeli (18) 54.000 2017 Haukivuori 1
=6. Kauhajoki (80) 14.000 2017 Kauhajoki 1
  YHTEENSÄ   7   7

 

Direktiivin velvoitteet eivät suoraan koske kaupunkialueiden ulkopuolisia kuntia, mutta niiden asemat vaikuttavat kokonaiskattavuuteen. Tavoitteena ei ole CBG-aseman perustaminen jokaiseen kuntaan, koska se ei ole tarpeen. Eräissä muissa kunnissa on yksityisiä CBG-asemia, mutta niitä ei taulukossa ole lueteltu.

 

Vasemmalla olevalla kartalla on väritetty tumman vihreällä ja sinisellä 42 kuntaa, jotka kokonaan tai osittain kuuluvat tavoitteen toteuttaneisiin kaupunkialueisiin (Taulukko 1). Sininen tarkoittaa, että alueella ei ole CBG100-asemia. Vaalean vihreällä on väritetty 4 kaupunkialueiden ulkopuolista kuntaa, joiden alueella on vähintään yksi julkinen CBG-asema (Taulukko 2). Punaisella on väritetty 7 kuntaa, jotka kokonaan tai osittain kuuluvat velvoitteen, mutta ei tavoitetta, toteuttaneisiin kaupunkialueisiin (Taulukko 1). Mustalla väritetyt 18 kuntaa kuuluvat kaupunkialueisiin, joissa velvoitetta ei ole toteutettu (Taulukko 1). Valkoiseksi on jätetty kunnat, jotka ovat kaupunkialueiden ulkopuolella ja joiden alueella ei ole julkisia CMG-asemia. Osassa niistä on yksityisiä CBG-asemia, mutta niitä ei karttaan ole merkitty.

 

 

Toteutus tieverkossa

Taulukko 3 kertoo julkisen CMG-asemaverkon velvoitteen toteutuksen tilanteesta maantieliikenteen pääväylillä. Valtateiden vaatimuksena on korkeintaan 150 km etäisyys julkisten asemien välillä. Tavoite on saavutettu 12 valtatiellä. Yhdelläkään valtatiellä ei ole toteutettu velvoitetta saavuttamatta samalla myös tavoitetta, ja jopa aina CBG100-asemilla. Näiden lisäksi 14 valtatiellä tavoite on toteutettu osittain, ja niistä yhdellä lähes kokonaan. Loput 8 valtatietä odottavat toteuttamisen käynnistämistä. Vuonna 2017 kolme valtatietä (5, 20 ja 22) saivat ensimmäisen CBG-asemansa.

 

Taulukko 3. Toteutus valtatieverkossa.
Valtatie Tilanne Asemat
E4 (Tornio) + 29 (Tornio-Keminmaa) Toteuttaminen ei ole alkanut ei ole
E8 (Turku-Kilpisjärvi) Osittain toteutunut: Turku-Pori + Mustasaari-Uusikaarlepyy + Oulu Turku, Pori, Mustasaari, Uusikaarlepyy, Oulu
E12 (3) (Helsinki-Vaasa) Pääosin toteutunut: Helsinki-Tampere + Mustasaari Helsinki, Vantaa, Hyvinkää, Riihimäki, Hämeenlinna, Lempäälä, Tampere, Mustasaari
E18 (Turku-Vaalimaa) Tavoite saavutettu 2011
4 CBG100-asemaa,
enimmäisetäisyys 120 km
Lohja, Vantaa, Porvoo, Kotka
E45 (Kaaresuvanto-Kivilompolo) Toteuttaminen ei ole alkanut. Uusi Eurooppatie vuonna 2018. ei ole
E63 (Turku-Sodankylä) Osittain toteutunut: Turku-Tampere + Jyväskylä Turku, Lempäälä, Tampere, Jyväskylä
E67 (Helsinki) Tavoite saavutettu 2011
2 CBG100-asemaa 7 km päässä
Helsinki (2)
E75 (4) (Helsinki-Utsjoki) + E6 (Utsjoki) Osittain toteutunut: Helsinki-Jyväskylä + Oulu Helsinki (2), Mäntsälä, Lahti, Joutsa, Jyväskylä, Oulu
1 (Helsinki-Turku) Tavoite saavutettu 2011
3 CBG100-asemaa,
enimmäisetäisyys 120 km
Helsinki, Espoo, Lohja
2 (Vihti-Pori) Tavoite saavutettu 2013
2 CBG100-asemaa,
enimmäisetäisyys 130 km
Forssa, Pori
5 (Heinola-Sodankylä) Osittain toteutunut: Mikkeli Mikkeli
6 (Loviisa-Kajaani) Osittain toteutunut: Kouvola-Imatra Kouvola, Lappeenranta, Imatra
7 (Helsinki-Vaalimaa) Tavoite saavutettu 2011
5 CBG100-asemaa,
enimmäisetäisyys 90 km
Helsinki (2), Porvoo, Kotka, Hamina
8 (Turku-Oulu) Osittain toteutunut: Turku-Pori + Mustasaari-Uusikaarlepyy + Oulu Turku, Pori, Mustasaari, Uusikaarlepyy, Oulu
9 (Turku-Niirala) Osittain toteutunut: Turku-Tampere + Jyväskylä Turku, Lempäälä, Tampere, Jyväskylä
10 (Turku-Tuulos) Tavoite saavutettu 2013
2 CBG100-asemaa,
enimmäisetäisyys 90 km
Forssa, Hämeenlinna
11 (Tampere-Pori) Tavoite saavutettu 2014
2 CBG100-asemaa,
etäisyys 110 km
Tampere, Pori
12 (Kouvola-Rauma) Tavoite saavutettu 2014
3 CBG100-asemaa,
enimmäisetäisyys 140 km
Kouvola, Lahti, Tampere
13 (Nuijamaa-Kokkola) Osittain toteutunut: Lappeenranta-Jyväskylä Lappeenranta, Mikkeli, Jyväskylä
14 (Juva-Parikkala) Toteuttaminen ei ole alkanut ei ole
15 (Kotka-Mikkeli) Tavoite saavutettu 2011
3 CBG100-asemaa,
enimmäisetäisyys 110 km
Kotka, Kouvola, Mikkeli
16 (Ylistaro-Kyyjärvi) Toteuttaminen ei ole alkanut ei ole
18 (Jyväskylä-Vaasa) Osittain toteutunut: Jyväskylä + Mustasaari Jyväskylä, Mustasaari
19 (Jalasjärvi-Uusikaarlepyy) Osittain toteutunut: Uusikaarlepyy Uusikaarlepyy
20 (Oulu-Kuusamo) Osittain toteutunut: Oulu Oulu
21 (Tornio-Kilpisjärvi) Toteuttaminen ei ole alkanut ei ole
22 (Oulu-Kajaani) Osittain toteutunut: Oulu Oulu
23 (Pori-Joensuu) Osittain toteutunut: Pori + Jyväskylä Pori, Jyväskylä
24 (Lahti-Jämsä) Tavoite saavutettu 2011
1 CBG100-asema,
etäisyys 120 km
Lahti
25 (Mäntsälä-Hanko) Tavoite saavutettu 2011
3 CBG100-asemaa,
enimmäisetäisyys 80 km
Mäntsälä, Lohja (2)
26 (Hamina-Luumäki) Tavoite saavutettu 2013
1 CBG100-asema,
etäisyys 50 km
Hamina
27 (Kalajoki-Iisalmi) Toteuttaminen ei ole alkanut ei ole
28 (Kokkola-Kajaani) Toteuttaminen ei ole alkanut ei ole
Ahvenanmaan valtatiet Toteuttaminen ei ole alkanut ei ole
YHTEENSÄ: 33+1 TOTEUTETTU: 12 29 + 1

 

Taulukko 4 kertoo toteutuksesta kantatieverkossa. Direktiivin velvoitteet eivät suoraan koske kantateitä, mutta niiden asemat vaikuttavat kokonaiskattavuuteen. Vuoden 2025 tavoitteena on, että jokaisella kantatiellä on vähintään 1 julkinen CBG-asema. Ei ole tarpeen tavoitella samaa kuin valtateillä eli 150 km enimmäisetäisyyttä. Suomen 43 kantatiestä 12:llä on vähintään yksi julkinen CBG-asema. Näistä neljällä (44, 57, 67 ja 72) tavoite saavutettiin vuonna 2017.

 

Taulukko 4. Toteutus kantatieverkossa.
Kantatie Tilanne Asemat
44 (Kauhajoki-Sastamala) Tavoite saavutettu 2017
1 CBG100-asema, enimmäisetäisyys 150 km
Kauhajoki
45 (Helsinki-Hyvinkää) Tavoite saavutettu 2011
1 CBG100-asema, etäisyys 50 km
Helsinki
46 (Kouvola-Heinola) Tavoite saavutettu 2011
1 CBG100-asema, etäisyys 70 km
Kouvola
50 (Helsinki-Kirkkonummi) Tavoite saavutettu 2012
2 CBG100-asemaa, enimmäisetäisyys 30 km
Helsinki, Vantaa
51 (Helsinki-Karjaa) Tavoite saavutettu 2011
2 CBG100-asemaa, enimmäisetäisyys 60 km
Helsinki, Espoo
54 (Hollola-Tammela) Tavoite saavutettu 2011
1 CBG100-asema, enimmäisetäisyys 60 km
Riihimäki
55 (Porvoo-Mäntsälä) Tavoite saavutettu 2014
2 CBG100-asemaa, etäisyys 35 km
Porvoo, Mäntsälä
57 (Hämeenlinna-Pälkäne) Tavoite saavutettu 2017
1 CBG100-asema, etäisyys 30 km
Hämeenlinna
62 (Imatra-Mikkeli) Tavoite saavutettu 2012
2 CBG100-asemaa, etäisyys 140 km
Imatra, Mikkeli
65 (Tampere-Virrat) Tavoite saavutettu 2014
1 CBG100-asema, etäisyys 100 km
Tampere
67 (Kaskinen-Seinäjoki) Tavoite saavutettu 2017
1 CBG100-asema, enimmäisetäisyys 60 km
Kauhajoki
72 (Mikkeli-Suonenjoki) Tavoite saavutettu 2017
2 CBG100-asemaa, enimmäisetäisyys 70 km
Mikkeli, Haukivuori
43, 52, 53, 58, 63, 66, 68 ja 69 Ei toteutettu, mutta lähin CBG-asema alle 50 km päässä ei ole
40, 41, 56, 71, 73, 74, 75,
76, 77, 78, 79, 80, 81, 82, 83,
86, 87, 88, 89, 91, 92, 93 ja 98
Ei toteutettu ja lähin CBG-asema yli 50 km päässä ei ole
YHTEENSÄ: 43 TOTEUTETTU: 12 14

 

 

Toteutus maakunnittain

Direktiivin velvoitteet ovat kansallisia, eivät maakunnallisia, mutta toteutuksen seurannassa maakunnallinen kehitys on hyvä mittari. Alla olevalla kartalla ja taulukossa 5 esitetään tankkausverkon kattavuus maakunnittain erilaisin perustein.

Kartalla on väritetty vihreällä 12 maakuntaa, joiden alueella on julkisia CBG100-asemia. Vuonna 2017 joukkoon liittyi 4 maakuntaa: Etelä-Savo, Satakunta, Etelä-Pohjanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa. Tumman vihreällä on väritetty 9 maakuntaa, joiden alueella etäisyys lähimpään julkiseen CBG-asemaan on korkeintaan 150 km. Se ei ole seurausta pelkästään kyseisten maakuntien alueella olevista asemista, vaan johtuu osittain naapurimaakuntien asemista. Vaalean vihreällä on väritetty 3 muuta maakuntaa, joista löytyy julkisia CBG100-asemia.

Kartalla punaisella väritetyssä maakunnassa on julkinen CNG-asema, mutta ei CBG-asemia. Mustalla väritetyistä 6 maakunnasta julkiset CMG-asemat puuttuvat, mutta niistä yhdessä on yksityinen CBG-asema.

Taulukossa 5 kehitystä tarkastellaan tarkemmin. Asemien luvut tarkoittavat julkisia CBG-tankkausasemia poikkeuksena maakunnat, joissa on vain yksityisiä CBG-tankkausasemia (kursiivilla).  Kunnan nimen jälkeen suluissa oleva numero tarkoittaa väkiluvun mukaista järjestystä Suomen kuntien joukossa. Kaikkien mainittujen kuntien alueella ei ole julkista asemaa, vaan osa niistä on päässyt kattavuusalueelle naapurikuntien julkisten asemien ansiosta (TOP-20-kaupungeista sellaiset on kirjoitettu kursiivilla alimmalla rivillä).

Viidessä maakunnassa kaupunkialuetavoite (Taulukko 1) on saavutettu niiden kaikilla kaupunkialueilla. Kanta-Häme ja Keski-Suomi saavuttivat tavoitteen vuonna 2017 Hämeenlinnan ja Jyväskylän asemien ansiosta.

Kymenlaakso on ainut maakunta, jossa on julkisia CBG-asemia kaikilla sen kautta kulkevilla valtateillä (6 kpl; Taulukko 3). Kahdessa maakunnassa (Kymenlaakso ja Etelä-Karjala) on julkisia CBG-asemia kaikilla niiden kautta kulkevilla kantateillä (Taulukko 4).

Liikennebiokaasua tuotetaan 10 maakunnassa, joista 3 maakuntaa (Etelä-Savo, Etelä-Pohjanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa) liittyivät mukaan vuonna 2017.

 

Taulukko 5. Toteutus maakunnallisesti.
  Maakunta Asemia
(aloitus)
Esimerkkikuntia Asemia
kaikilla kaupunki-alueilla
Asemia kaikilla valtateillä Tuotannon
aloitus

1.

Keski-Suomi

3 (2002)

Laukaa, Jyväskylä, Joutsa

2017

 

2002

2.

Kymenlaakso

3 (2011)

Kouvola, Kotka, Hamina

2013

2013

2011

3.

Uusimaa

12 (2011)

Helsinki, Espoo, Vantaa, Porvoo, Lohja, Hyvinkää, Mäntsälä

2013

 

2012

4.

Kanta-Häme

3 (2011)

Forssa, Riihimäki, Hämeenlinna

2017

 

2013

5.

Päijät-Häme

1 (2011)

Lahti

 

 

2014

6.

Pohjanmaa

2 (2014)

Uusikaarlepyy, Mustasaari, Vaasa

 

 

2014

7.

Etelä-Savo

2 (2017)

Mikkeli

 

 

2017

=8.

Etelä-Pohjanmaa

1 (2017)

Kauhajoki

 

 

2017

=8. Pohjois-Pohjanmaa 1 (2017) Oulu     2017

10.

Etelä-Karjala

2 (2011)

Lappeenranta, Imatra

2012

 

 

11.

Pirkanmaa

3 (2011)

Tampere, Lempäälä, Nokia, Ylöjärvi, Kangasala

 

 

 

12.

Satakunta

1 (2017)

Pori

 

 

 

13.

Kainuu

1 (2016)

 

 

 

2016

14.

Varsinais-Suomi

(1)

(Turku)

 

 

 

=15.

Keski-Pohjanmaa

 

 

 

 

 

=15.

Lappi

 

 

 

 

 

=15.

Pohjois-Karjala

 

 

 

 

 

=15.

Ahvenanmaa

 

 

 

 

 

=15.

Pohjois-Savo

 

 

 

 

 

19

YHTEENSÄ

12/19

Helsinki (1), Espoo (2), Tampere (3), Vantaa (4), Oulu (5), Jyväskylä (7), Lahti (8), Kouvola (10), Pori (11), Lappeenranta (13), Hämeenlinna (14), Vaasa (15), Mikkeli (18), Kotka (19)

5/19

1/19

10/19

2014 taulukossa oli mukana myös yksi yksityinen asema Helsingissä. Se on edelleen toiminnassa, mutta jätetty tästä taulukosta pois, koska siinä halutaan keskittyä julkiseen asemaverkkoon poikkeuksena maakunnat, joissa on vain yksityisiä asemia. Pohjois-Pohjanmaa on mukana, vaikka siellä ei enää vuoden 2016 lopussa ollut asemaa, koska siellä tapahtunut pioneerityö tulee muistaa.

Maakunta 1. asema Asemia 2016 Esimerkkikuntia Kattavuus Jalostamoita (1. käyttöön)
Keski-Suomi 2002 2 Laukaa, Jyväskylä, Joutsa 150.000 3 (2002)
Kymenlaakso 2011 3 Kouvola, Kotka, Hamina 160.000 2 (2011)
Uusimaa 2011 11 Espoo, Helsinki, Vantaa, Porvoo, Lohja, Hyvinkää, Mäntsälä 1.400.000 1 (2012)
Kanta-Häme 2011 2 Forssa, Riihimäki, Hyvinkää 40.000 2 (2013)
Päijät-Häme 2011 1 Lahti 100.000 1 (2014)
Pirkanmaa 2011 2 Tampere, Nokia, Ylöjärvi, Kangasala 280.000  
Etelä-Karjala 2011 2 Lappeenranta, Imatra 90.000  
Pohjanmaa 2014 1 Uusikaarlepyy, Pietarsaari 10.000 1 (2014)
Pohjois-Pohjanmaa 2012
(yksityinen)
0   0 0 (2012)
Kainuu 2016 (yksityinen) 1 Sotkamo 10 1 (2016)
YHTEENSÄ 2002 25 Helsinki (1), Espoo (2), Tampere (3), Vantaa (4), Jyväskylä (7), Lahti (9), Kouvola (10), Lappeenranta (13), Kotka (19) > 2,2 milj. 11

 



Lue lisää: http://www.cbg100.net/suomen-biokaasutankkausverkosto/kattavuus/

 

Taulukkoon 6 on koottu toteutus alueittain asemien käyttöönottojärjestyksessä. Suomen julkinen CBG-tankkausverkko ulottuu 6 alueelle, joista 3 (Itä-Suomi, Lounais-Suomi ja Pohjois-Suomi) saivat ensimmäisen asemansa vuonna 2017. Vain 2 alueella CBG-infrastruktuurin toteuttamista ei lainkaan ole aloitettu.

 

Taulukko 6. Toteutus alueittain.
  Alue 1. CBG100-asema Julkisia CBG-asemia Muutos 2017
1. Etelä-Suomi 1941 Helsinki (yksityinen)
2011 useita julkisia asemia
21 +1
2. Sisä-Suomi 2002 Laukaa (yksityinen)
2004 Laukaa (julkinen)
6 +3
3. Pohjois-Suomi 2012 Haapajärvi (yksityinen)
2017 Oulu (julkinen)
1 +1
4. Länsi-Suomi 2014 Uusikaarlepyy (julkinen) 3 +2
5. Itä-Suomi 2017 Haukivuori (julkinen) 2 +2
6. Lounais-Suomi 2017 Pori (julkinen) 1 +1
=7. Lappi - 0  
=7. Ahvenanmaa - 0  
  YHT. 6/8 1941 Helsinki (yksityinen)
2004 Laukaa (julkinen)
YHT. 34 +10

 

 

Kansainväliset yhteydet

Taulukossa 7 kuvataan maaliikenneyhteyksien kehitys Suomen ja naapurimaiden julkisten metaaniasemaverkostojen välillä. Vuonna 2017 etäisyydet kaikkien naapurimaiden lähimpiin asemiin lyhenivät merkittävästi.

Oulun aseman avaaminen oli erittäin tärkeä askel, sillä etäisyys Ruotsin verkon lähimpään asemaan Bodenissa puolittui ja on nyt kaikkien tehdasvalmisteisten CMG-autojen biokaasutoimintamatkan sisällä. Ruotsin kautta on nyt biokaasuautoilla pääsy koko Länsi-Eurooppaan ilman tarvetta bensiinin käyttöön. Oulun aseman ansiosta myös ajo ohi Pohjois-Ruotsin CBG-sekoiteasemien suoraan pohjoisimmalle CBG100-asemalle Härnosandiin putosi 1000 km:sta 730 km:iin. Härnosandin asema on nykyään linkki Ruotsin, Norjan ja koko Länsi-Euroopan CBG100-verkostoon, joten täysin uusiutuvalla energialla liikkuvat autoilijat pystyvät nyt saavuttamaan sen joillakin biokaasuautomalleilla. Siihen tarpeeksi pitkä biokaasutoimintamatka on kuitenkin harvinainen, ja nykyään tarjolla Suomeen merkkimaahantuoduista automalleista vain yhdellä (VW Caddy Maxi TGI).

Oulun aseman ansiosta etäisyys Norjan lähimmälle asemalle Hammerfestissa putosi 800 km:iin, joka sekin on edellä mainitun CMG-auton biokaasutoimintamatkan sisällä. Sellaisen auton omistajilla on nyt ainutlaatuinen pääsy suoraan myös Norjan asemaverkkoon ilman bensiinin käyttöpakkoa.

Lisäksi CNG-aseman avautuminen Itä-Karjalan Antreassa lyhensi vuonna 2017 etäisyyden Venäjän lähimmälle asemalle 40 km:iin, ja samalla vaihtoi Imatran aseman Lappeenrannan sijaan Venäjän verkkoa lähimmäksi Suomen asemaksi.

 

Taulukko 7. Kansainvälisten maaliikenneyhteyksien kehitys.
Suomen
CBG-yhteys-
asemat
Ruotsi Norja Venäjä Eesti
2004
Laukaa
1400 km
CBG100 Laukaa-
CBG100 Uppsala
1800 km
CBG100 Laukaa-
CBG100 Fredrikstad
420 km
CBG100 Laukaa-
CNG Pietari
 
2009 620 km
CBG100 Laukaa-
CBG100 Boden
1700 km
CBG100 Laukaa-
CBG100 Oslo
420 km
CBG100 Laukaa-
CNG Pietari
750 km
CBG100 Laukaa-
CNG Tallinna
2011
Lappeenranta
(LPR)
620 km
CBG100 Laukaa-
CBG100 Boden
1200 km
CBG100 Laukaa-
CNG Hammerfest
200 km
CBG100 LPR-
CNG Pietari
540 km
CBG100 LPR-
CNG Tallinna
2012
Imatra
620 km
CBG100 Laukaa-
CBG100 Boden
1200 km
CBG100 Laukaa-
CNG Hammerfest
200 km
CBG100 LPR-
CNG Pietari
540 km
CBG100 LPR-
CNG Tallinna
2014
Uusikaarlepyy
(Jepua)
520 km
CBG100 Jepua-
CBG100 Boden
1100 km
CBG100 Jepua-
CNG Hammerfest
160 km
CBG100 LPR-
CNG Siestarjoki
350 km
CBG100 LPR-
CNG Narva
2017
Oulu
260 km
CBG100 Oulu-
CBG Boden

730 km
CBG100 Oulu-
CBG100 Härnosand
810 km
CBG100 Oulu-
CNG Hammerfest
40 km
CBG100 Imatra-
CNG Antrea
350 km
CBG100 LPR-
CNG Narva

 

Taulukossa 8 kuvataan kansainvälisten meriliikenneyhteyksien kehitystä metaanikäyttöisten laivojen välityksellä. Vuonna 2017 käyttöön otettiin Helsingin ja Tallinnan välisellä reitillä palveleva LNG-laiva. Ruotsiin ja Eestiin on nyt tarjolla yhteys fossiilimetaanikäyttöisillä laivoilla, mutta biokaasulaivayhteyksiä ei ole.

 

Taulukko 8. Kansainvälisten meriliikenneyhteyksien kehitys. Etäisyydet tarkoittavat autoille jäävää matkaa lähimpien biokaasuasemien välillä.
Laivat Ruotsi Eesti
2013
LNG Viking Grace
130 km
CBG100 Lohja-
(LNG Turku-Tukholma)-
CBG100 Tukholma
 
2014 100 km
CBG100 Forssa-
(LNG Turku-Tukholma)-
CBG100 Tukholma
 
2017
LNG Megastar
100 km
CBG100 Forssa-
(LNG Turku-Tukholma)-
CBG100 Tukholma
15 km
CBG100 Helsinki-
(LNG Helsinki-Tallinna)-
CNG Tallinna

 

 

 

Päivitys: Tilanne vuoden 2016 lopussa

Vuoden 2014 lopussa oli suunnitelmia 15-25 uuden julkisen tai yksityisen biokaasun tankkausaseman perustamiseksi vuoden 2016 loppuun mennessä. Näistä toteutui vuoden 2016 loppuun mennessä vain yksi: Sotkamossa vuonna 2016 avatusta yksityisestä tankkausasemasta tuli Kainuun maakunnan ensimmäinen. Toisaalta Pohjois-Pohjanmaan ainut asema (yksityinen) poistui käytöstä, joten kokonaiskattavuus Suomessa ei muuttunut kahden vuoden aikana. Julkisia tankkausasemia oli vuoden 2016 lopussa edelleen 24 kpl sijoittuen 8 maakuntaan. Lisäksi yhdessä maakunnassa edelleenkin oli yksityinen tankkauspaikka, mutta maakunta vaihtui.

Tämä oli aivan odottamaton kehityskulku varsinkin, kun otetaan huomioon lokakuussa 2014 julkaistu EU:n puhtaiden liikenteen käyttövoimien infrastruktuuridirektiivi ja sitä ennen vuonna 2014 avatut neljä uutta julkista biokaasuasemaa. EU:n direktiivi edellyttää metaaniasemaverkon kehittämistä, mutta Suomen kansallinen toteutuspolitiikka toimi yllättävästi. Julkisia biokaasuasemia ei tullut lisää, mutta julkisia fossiilimetaaniasemia avattiin kaksi uutta ja molemmat niistä EU:n ja Suomen fossiilisen metaanin käytön edistämistukien mahdollistamana. Pelkästään fossiilista metaania myyvien julkisten asemien määrä 3-kertaistui yhdestä kolmeen. Tämä kuitenkin tarkoitti sitä, että yksi direktiivin asettama vaatimus muodollisesti täytettiin: korkeintaan 400 km etäisyys julkisten LMG-asemien välillä TEN-T-valtatiellä Turun ja Vaalimaan välillä toteutui Helsingissä ja Turussa avattujen LNG-asemien avulla suoran EU:n TEN-T-rahoituksen mahdollistamana.

Kasvuakin vuoteen 2014 verrattuna Suomen markkinoilla tapahtui, vaikka UE-asemaverkosto ei kehittynyt. Liikennebiokaasun tuotantopaikkojen (jalostamoiden) määrä kasvoi 9:stä 11:een. Käyttöön otettiin 3 uutta jalostamoa (Kymenlaaksossa, Kanta-Hämeessä ja Kainuussa), mutta yksi vanha poistui käytöstä (Pohjois-Pohjanmaalla). Biokaasua kulutettiin ajoneuvoissa 26 % enemmän vuonna 2016 kuin vuonna 2014.

Alla olevassa taulukossa esitetään biokaasun tankkausverkon kattavuus vuoden 2016 lopussa. Kainuuta lukuun ottamatta luvut tarkoittavat julkisia asemia. Yksityisiä asemia on myös muissa maakunnissa julkisten lisäksi. Vuoden 2014 taulukossa oli mukana myös yksi yksityinen asema Helsingissä. Se on edelleen toiminnassa, mutta jätetty tästä taulukosta pois, koska siinä halutaan keskittyä julkiseen asemaverkkoon poikkeuksena maakunnat, joissa on vain yksityisiä asemia. Pohjois-Pohjanmaa on mukana, vaikka siellä ei enää vuoden 2016 lopussa ollut asemaa, koska siellä tapahtunut pioneerityö tulee muistaa.

Maakunta 1. asema Asemia 2016 Esimerkkikuntia Kattavuus Jalostamoita (1. käyttöön)
Keski-Suomi 2002 2 Laukaa, Jyväskylä, Joutsa 150.000 3 (2002)
Kymenlaakso 2011 3 Kouvola, Kotka, Hamina 160.000 2 (2011)
Uusimaa 2011 11 Espoo, Helsinki, Vantaa, Porvoo, Lohja, Hyvinkää, Mäntsälä 1.400.000 1 (2012)
Kanta-Häme 2011 2 Forssa, Riihimäki, Hyvinkää 40.000 2 (2013)
Päijät-Häme 2011 1 Lahti 100.000 1 (2014)
Pirkanmaa 2011 2 Tampere, Nokia, Ylöjärvi, Kangasala 280.000  
Etelä-Karjala 2011 2 Lappeenranta, Imatra 90.000  
Pohjanmaa 2014 1 Uusikaarlepyy, Pietarsaari 10.000 1 (2014)
Pohjois-Pohjanmaa 2012
(yksityinen)
0   0 0 (2012)
Kainuu 2016 (yksityinen) 1 Sotkamo 10 1 (2016)
YHTEENSÄ 2002 25 Helsinki (1), Espoo (2), Tampere (3), Vantaa (4), Jyväskylä (7), Lahti (9), Kouvola (10), Lappeenranta (13), Kotka (19) > 2,2 milj. 11

 

Tilanne vuoden 2014 lopussa

Paineistettua biokaasua (CBG) on tankattavissa 24 julkisella ja 2 yksityisellä CBG100-asemalla sekä 20 kotitankkausasemalla ja 1 mobiilitankkausasemalla. Nesteytetyn biokaasun (LBG) käyttö ei vielä ole Suomessa alkanut, mutta käytössä on asemia, joista sen tankkaus olisi mahdollista (toistaiseksi niitä on käytetty vain LNG:n tankkaukseen). Muiden UE-metaanilajien (synteettinen biokaasu SBG, aurinkometaani, tuulimetaani ym.) käyttö ei vielä ole Suomessa alkanut.

Henkilö-, paketti-, kuorma- ja linja-autojen lisäksi CBG-asemia käytetään liikkuvien työkoneiden (trukit ja traktorit) ja kevytajoneuvojen (moottorikelkat) tankkaukseen. Rautatie-, vesi- ja ilmaliikenteessä biokaasua ei vielä käytetä, mutta maakaasua käytetään vesiliikenteessä.

Yhteensä julkisia paineistetun metaanin (CMG) tankkausasemia oli vuoden 2014 lopussa 25, sillä 24 UE-metaaniaseman (CBG100) lisäksi oli yksi asema, josta oli saatavissa vain fossiilista metaania (CNG).

 

Julkisten (24) ja yksityisten (2) kaupallisten CBG100-asemien kattavuus vuoden 2014 lopussa on esitetty oheisessa taulukossa. Yksityiset asemat sijaitsevat Haapajärven ammattiopistolla ja Helsingin bussivarikolla. Kotitankkausasemat eivät sisälly taulukkoon. Kaupunkien perässä suluissa oleva numero tarkoittaa kunnan asukasluvun mukaista järjestyslukua.

Maakunta 1. asema Asemia 2014 Esimerkkikuntia Kattavuus Jalostamoita (1. käyttöön)
Keski-Suomi 2002 2 Laukaa, Jyväskylä, Joutsa 150.000 3 (2002)
Kymenlaakso 2011 3 Kouvola, Kotka, Hamina 160.000 1 (2011)
Uusimaa 2011 12 Espoo, Helsinki, Vantaa, Porvoo, Lohja, Hyvinkää, Mäntsälä 1.400.000 1 (2012)
Kanta-Häme 2011 2 Forssa, Riihimäki 40.000 1 (2013)
Päijät-Häme 2011 1 Lahti 100.000 1 (2014)
Pirkanmaa 2011 2 Tampere, Nokia, Ylöjärvi, Kangasala 280.000  
Etelä-Karjala 2011 2 Lappeenranta, Imatra 90.000  
Pohjanmaa 2014 1 Uusikaarlepyy, Pietarsaari 10.000 1 (2014)
Pohjois-Pohjanmaa 2012 (yksityinen) 1 Haapajärvi 10 1 (2012)
YHTEENSÄ 2002 26 Helsinki (1), Espoo (2), Tampere (3), Vantaa (4), Jyväskylä (7), Lahti (9), Kouvola (10), Lappeenranta (13), Kotka (19) > 2,2 milj. 9

Yllä oleva kartta ei sisällä historiallista tietoa niiden asemien osalta, jotka eivät vuoden 2014 lopussa olleet käytössä. Historiallisesti ensimmäinen maakunta on Uusimaa, koska Helsingissä oli kaksi yksityistä asemaa 1940-luvulla. Historiallisesti kolmas maakunta, ennen Kymenlaaksoa, on Pohjois-Pohjanmaa, koska Nivalassa otettiin demonstraatiokäyttöön yksityinen asema vuonna 2007 (ei enää käytössä). Se oli yksi kokeilukohde Haapajärvellä vuonna 2012 avattua asemaa varten.

Suomen 19 maakunnasta 9 on sellaisia, joissa jo on tankkausasemia, joskin yhdessä vain yksityinen (kartan vihreä neliö). Tankkausasemien vaikutusalueelle sisältyy 7 Suomen 10 suurimmasta kunnasta ja 9 Suomen 20 suurimmasta kunnasta. Vaikutusalueella asuu yli 2,2 miljoonaa suomalaista. Tankkausasemat löytyvät oheisesta kuvasta. Kattavuus tässä tarkoittaa asunnon ja/tai työpaikan sijoittumista kuvassa olevien merkkien alle jäävälle alueelle. Kukin merkki peittää 30 x 34 km2 suuruisen alueen, mikä tarkoittaa noin 18 km sädettä. Luonnollisestikin löytyy autoilijoita, jotka eivät siirry kaasuun, vaikka matka kotoa, työpaikalta tai niiden väliseltä reitiltä lähimmälle tankkausasemalle on alle kymmenesosa siitä, sekä toisaalta autoilijoita, jotka siirtyvät kaasuun, vaikka lähimmälle tankkausasemalle on yli 10-kertainen matka. Ruotsin lähellä sijaitsevissa kunnissa (kuten Tornio) ja suoran laivayhteyden kunnissa (kuten Turku ja Vaasa) voidaan siirtyä biokaasuun myös Ruotsin laajan tankkausasemaverkon hyödyntämisen perusteella.


Tässä mainittu kattavuus merkitsee käytännössä vain mahdollisuutta biokaasun liikennekäyttöön. Valtaosalle tämän kattavuusalueen ihmisistä tankkausverkosto ei ole riittävän tiheä, joten vain pieni osa tämän muutoksen toteuttaa. Vuonna 2014 sellaisia oli noin 2000, mikä on alle 0,1 % kattavuusalueen populaatiosta.  Epäilemättä tätä osuutta voidaan kasvattaa erittäin paljon tiedotuksen avulla, sillä hyvin pieni osa ihmisistä on tästä mahdollisuudesta tietoinen.

Mutta myös tankkausverkon kasvattaminen on välttämätöntä.

 

Suunnitteilla olevat asemat

Vuoden 2016 loppuun mennessä avattaviksi suunnitellaan 25 uutta CBG100-asemaa, joista 20 on julkisia. Mikäli suunnitelmat toteutuvat, julkisten asemien verkko laajenee 5 uuteen maakuntaan:

  • Pohjois-Karjala, mm. Kitee, Kontiolahti, Joensuu (12)
  • Etelä-Savo, mm. Mikkeli (18)
  • Pohjois-Pohjanmaa, mm. Oulu (5)
  • Varsinais-Suomi, mm. Turku (6)
  • Etelä-Pohjanmaa, mm. Seinäjoki (17)

 

Verkko laajenee myös maakunnissa, joissa julkisia asemia jo on. Laajenemisen kautta seuraavat suuret kunnat tulevat verkon sisälle:

  • Kanta-Häme: Hämeenlinna (14)
  • Pohjanmaa: Vaasa (15)

 

Lisäksi Lappiin ja Kainuuseen on suunnitteilla yksityisia asemia.

 

Julkisia asemia olisi tällöin 13 maakunnassa ja yksityisiä vielä 2 muussa maakunnassa. Toistaiseksi ilman suunnitelmia ovat vain seuraavat 4 maakuntaa:

  • Pohjois-Savo, mm. Kuopio (9)
  • Satakunta, mm. Pori (11)
  • Keski-Pohjanmaa, mm. Kokkola (23)
  • Ahvenanmaa, mm. Maarianhamina (90)

 

Tämän laajennuksen jälkeen kattavuusalueella asuu yli 3 miljoonaa ihmistä. Kattavuusalueella on tällöin 9 Suomen 10 suurimmasta kaupungista ja 16 Suomen 20 suurimmasta kaupungista. Top-20-kaupungeista vain Kuopio (9), Pori (11), Rovaniemi (16) ja Salo (20) olisivat kattavuusalueen ulkopuolella.

 

Puhtaiden liikennepolttoaineiden infrastruktuuridirektiivi

EU:n direktiivi vaihtoehtoisten liikennepolttoaineiden infrastruktuurin kehittämisestä (2014/94/EU) edellyttää jakeluverkkoa puhtaimmille polttoaineille eli metaanille, vedylle ja sähkölle. Tässä käsitellään vain metaania.

Maantieliikennettä varten metaanin julkisten asemien verkon on katettava kaikki jäsenmaat, jolloin liikenne metaanilla mahdollistuu kaikkialla EU:ssa. Vesiliikennettä varten metaanin asemaverkon on katettava suuret meri- ja sisävesisatamat.

Jokainen jäsenmaa tekee vuoteen 2016 mennessä suunnitelman kattavuuden toteuttamisesta. Direktiivi ei sisällä numeerisia minimivaatimuksia, joten kattavuuden määrittelemisessä on paljon kansallista harkintavaltaa. Kuitenkin mikäli suunnitelmat eivät komission analyysin mukaan riitä kattavuuteen, komissio voi määrätä minimivaatimuksia.

Vaikka minimivaatimuksia ei ole direktiivissä, suosituksia on sekä direktiivissä että sen valmisteluaineistossa. Metaanin osalta niitä ovat maantieliikenteessä:

  • Julkisten CMG-tankkausasemien etäisyys korkeintaan 150 km koko maassa.
  • Julkisten LMG-asemien etäisyys korkeintaan 400 km tavaraliikenteen pääväylillä.
  • 10 % kaupunkien julkisista tankkausasemista myy metaania.
  • 25 % moottoriteiden varressa olevista julkisista tankkausasemista myy metaania.

 

Kattavuuden toteuttamisen aikataulu metaanille on:

  1. Maantieliikenteen CMG-tankkausverkosto kattaa kaupungit ja muut asutuskeskukset vuoden 2020 loppuun mennessä.
  2. Maantieliikenteen CMG-tankkausverkosto kattaa koko maan vuoden 2025 loppuun mennessä.
  3. Maantieliikenteen LMG-tankkausverkosto kattaa tavaraliikenteen pääväylät (TEN-T-väylät) vuoden 2025 loppuun mennessä. 
  4. Vesiliikenteen LMG-tankkausverkosto kattaa suuret merisatamat (TEN-T-satamat) vuoden 2025 loppuun mennessä.
  5. Vesiliikenteen LMG-tankkausverkosto kattaa suuret sisävesisatamat vuoden 2030 loppuun mennessä.

 

Tällä hetkellä Euroopassa on noin 5000 metaanitankkauspaikkaa, joista julkisia runsaat 70 %.

 

Suomen kansallinen toimintakehys

Suomella on 2 vuotta aikaa tehdä kansallinen suunnitelma metaanin, vedyn ja sähkön tankkausinfrastruktuurin toteuttamisesta.

Tässä käsitellään metaanin tankkausverkon kattavuuden toteuttamista ja esitellään keskeiset osat, jotka suunnitelmaan tarvitaan. Kokonaistarve on yli 1000 maantieliikenteen, yli 100 vesiliikenteen ja muutama raideliikenteen tankkauspaikka. Näistä yli 80 % on julkisia ja loput sijoittuvat erityisesti bussivarikoille, maanteiden tavarakuljetuksia hoitavien yritysten varikoille, satamiin ja veturivarikoille. Suunnitelma ei rajoitu pelkästään direktiivin määräämiin takarajoihin mennessä toteutettaviin asemiin. Tarkoitus luonnollisestikin on, että direktiivi antaa alkysysäyksen kestävän liikenteen infrastruktuurin rakentamiseen ja kansallisessa suunnitelmassa asiaa tarkastellaan paitsi lyhyellä myös pitkällä tähtäimellä.

 

1. Uusiutuvuus

Suomen suunnitelman kannalta keskeistä on toteuttaa se niin, että uusiutuvaa metaania on saatavilla kaikilla asemilla eli asemat ovat joko CBG- tai LBG-asemia. Nyt Suomessa uusiutuvista metaanilajeista on tarjolla vain biokaasua (BG), mutta synteettisen biokaasun (SBG) tuotanto on suunnitteilla ja aurinko- ja tuulimetaanin tuotantoa tutkitaan. Näitä uusia uusiutuvia metaanipolttoaineita ei saa jättää suunnitelman ulkopuolelle.

 
2. Julkisen sektorin määräysvallassa oleva liikenne

Suunnitelmaan on tarpeen sisällyttää suoraan valtion ja kuntien määräysvallassa olevan liikenteen siirtyminen uusiutuvan metaanin käyttöön, koska tämä luo merkittävän kysynnän. Se tarkoittaa valtion ja kuntien kaikkia organisaatioita, mukaan lukien valtion ja kuntien yrityksiä. Se tarkoittaa sekä niiden omistamia ja liisaamia ajoneuvoja että niiden hankkimia kuljetuspalveluita (kuten kaupunkibussit ja jätekuljetukset). Hyvin tärkeä yksittäinen esimerkki on vuonna 2014 käyttöön otetun rajavartiolaitoksen partiolaiva Turvan siirtyminen LNG:stä LBG-käyttöiseksi. Se on täysin valtion päätettävissä. Ensi vuonna valmistuvan jäänmurtajan tilanne on sama.

 
3. Vesiliikenne

Vaikka vesiliikenteen osalta direktiivi mainitsee vain nesteytetyn metaanin, Suomen suunnitelmaan on tarpeellista sisällyttää myös paineistettu metaani. On paljon vesiliikennesovelluksia, joissa se on nesteytettyä sopivampi vaihtoehto. CBG:tä käytetään nykyään esimerkiksi vesibusseissa ja pienissä perämoottoriveneissä. Direktiivi velvoittaa tankkausaseman toteuttamiseen suurissa kaupallisissa TEN-T-verkon satamissa eli Naantalin, Turun, Helsingi, Kotkan ja Haminan satamissa. Suunnitelmassa voitaisiin toteuttaa se kaikissa kaupallisissa satamissa, joita Suomen Satamaliiton mukaan on 34. Lisäksi CBG-tankkauspaikkoja voidaan rakentaa muiden muassa vesibussien ja lossien tarpeisiin enemmän kuin LBG-asemia. Lossien polttoainevalinta on valtion päätettävissä, joten ne voidaan helposti siirtää CBG- tai LBG-käyttöisiksi. Satamien asemien yhteyteen voidaan toteuttaa myös maantieajoneuvojen asema.

 

4. Maantieliikenne

Maantieliikenteen tankkausverkosto on selvästi eniten työtä vaativa osa-alue ja siellä suurimmat hyödyt ovat tarjolla.

Ohjeellinen minimitavoite korkeintaan 150 km etäisyyksistä tankkausasemien välillä vuoteen 2020 mennessä voitaisiin kattaa 40 uudella asemalla, mikäli ne sijoitettaisiin mahdollisimman harvasti. Mutta tämä tarkoittaa vain maantieliikenteen kattavuutta eli koko Suomen saavutettavuutta sekä tavara-, joukko- että henkilökohtaisella biokaasuliikenteellä. Se tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että kaikki kaupunkien välinen bussiliikenne ja rekkaliikenne voisi olla biokaasukäyttöistä. Suomen kaikkien kaupunkien joukkoliikenne voitaisiin hoitaa noin 100 linja-autovarikolla sijaitsevalla tankkausasemalla. Kun tähän lisätään raskaan maantiekuljetuksen varikot, noin 200 tankkausaseman kokonaismäärä riittäisi teoriassa kaiken joukko- ja tavaraliikenteen tarpeen kattamiseen suurissa asutuskeskuksissa ja niiden välisessä liikenteessä. Mutta minimointi ei käytännössä ole mahdollista. Ruotsissa on lokakuussa 154 julkista ja 58 yksityistä asemaa, joista yksityiset sijaitsevat pääasiassa bussivarikoilla, mutta myös kuljetusyritysten varikoilla. Nämä 212 asemaa eivät kuitenkaan ole lähelläkään kattaa koko Ruotsia, vaan ne ovat keskittyneet noin neljäsosaan Ruotsin pinta-alasta.

Kun otetaan huomioon muu ammattiliikenne sekä yksityinen liikenne, suurissa asutuskeskuksissa asemien etäisyydet saisivat olla korkeintaan muutama kilometri, jotta kaikki kyseinen liikenne saataisiin katettua. Esimerkiksi Helsingissä se tarkoittaisi yli 20 asemaa (kuten Tukholmassa jo on) ja koko Suomessa useita satoja asemia. Suomessa on virallisesti 107 kaupunkia ja satoja muita asutuskeskuksia, joihin minimissään on direktiivin mukaisesti saatava vähintään yksi tankkauspaikka. Haja-asutusalueet tuovat myös lisätarpeita asemaverkolle.

Italiassa on jo nyt yli 1000 tankkauspaikan verkosto ja pian myös Saksassa. Se on tavoitteena myös Suomessa.

Biokaasua on saatavissa kaikissa Suomen kunnissa, joten kaikki tankkausasemat voivat tarjota paikallisesti tuotettua polttoainetta. Mutta biokaasu voidaan kuljettaa mihin tahansa myös maanteitse, rautateitse ja vesiteitse. Nykyään Suomessa on jo valmis kalusto sekä CBG:n että LBG:n maantiekuljetuksiin, joten niitä hyödyntäviä tankkauspaikkoja voidaan välittömästi perustaa mihin tahansa Suomessa.

Nykyään Suomen tankkauspaikkoja operoivat sekä yksityiset, kunnalliset että valtion yhtiöt. Sellainen tilanne on tarpeen säilyttää tulevaisuudessakin. Kansallisessa suunnitelmassa on tarpeen huolehtia suoraan valtion ja kunnallisten yhtiöiden omistajaohjauksen kautta, että tankkausverkko varmuudella kehittyy kattavaksi direktiivin takarajojen mukaisesti. Mutta samalla on tarpeen huolehtia siitä, että yksityisillä yrityksillä on hyvät kilpailulähtökohdat.

 
5. Raideliikenne

Vaikka direktiivi koskee vain maantie- ja vesiliikennettä, on suunnitelmaan hyvä sisällyttää myös raideliikenne. Koska rautatieliikenne on valtion yhtiön vastuulla, uusiutuvan metaanin käyttöönotto on periaatteessa helppoa.

 
6. Uusiutuvan metaanin tuotanto

Suunnitelmaan on tarpeen sisällyttää kotimaisen uusiutuvan metaanin tuotannon laajentaminen, jotta tankkauspaikkojen kysyntä saadaan tyydytettyä. Raakabiokaasun tuotannossa kunnallisilla yrityksillä on Suomessa valta-asema, mutta yksityisten yritysten rooli on kasvussa. Valtion yritykset eivät tuota raakabiokaasua, mutta kylläkin liikennebiokaasua. Liikennebiokaasun tuotantolaitoksia omistavat sekä yksityiset, kunnalliset että valtion yritykset. Kunnat ja kunnalliset yritykset ovat keskiössä biokaasutuotannon laajentamisessa, koska ne vastaavat jätevedenpuhdistamoista ja kaatopaikoista. Kuntien erilliskerätyn biojätteen käsittely sen sijaan on useimmiten yksityisten yritysten vastuulla. Teollisuuden ja maatalouden biojäte on pääasiassa yksityisten yritysten vastuulla, mutta osaa tästä resurssista hyödynnetään yhteismädätyksessä kunnallisilla biokaasulaitoksilla. Kun biometaanin tuotanto laajenee synteettiseen biokaasuun, yksityinen metsäteollisuus nousee tärkeimmäksi toimijaksi, mutta erittäin merkittäviä ovat myös kunnalliset ja valtion energiayhtiöt. Tulevalle tuuli- ja aurinkometaanin tuotannolle kenttä on täysin auki; Saksassa se on tällä hetkellä yksityisten yritysten liiketoimintaa.

Kotimaisen uusiutuvan metaanin tuotannon nopean kasvun toteuttamiseksi on välttämätöntä, että suunnitelma sisältää varsinkin kunnallisten, mutta myös valtion yhtiöiden omistajaohjausta. Markkinoiden kasvu tuo mukaan yksityiset yritykset.

 

7. Hytaaniasemat

Metaaniajoneuvot pystyvät käyttämään myös metaanin ja vedyn seosta eli hytaania. Osa suunnitelluista asemista voisi siten olla hytaaniasemia. Luonnollisesti uusiutuvuutta vaaditaan myös niissä eli käytetään uusiutuvan vedyn ja uusiutuvan metaanin seosta. Nämä asemat voivat olla ensimmäinen vaihe vedyn tankkausverkoston toteuttamista. Ne ovat paljon halvempia kuin vetyasemat. Vetyasemilla myytävän vedyn puhtausvaatimukset ovat erittäin korkeat johtuen polttokennojen herkkyydestä. Hytaanissa käytetyn vedyn puhtausvaatimukset ovat puolestaan alhaiset, josta syystä se on paljon halvempi valmistaa.

 

8. Pitkän tähtäimen tavoitteet

Luonnollisestikin kansallinen suunnitelma käsittelee paitsi direktiivin määräämiä lyhyen tähtäimen velvoitteita, myös kestävän liikenteen infrastruktuurin kehittämistä pitkällä tähtäimellä osana siirtymistä täysin hiilineutraaliin liikennejärjestelmään vuoteen 2050 mennessä. Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmässä "Tulevaisuuden käyttövoimat liikenteessä" tuotettiin kestävän kehityksen polku tämän kansallisen ja EU:n tavoitteen saavuttamiseksi. Siinä uusiutuvan metaanin liikennekäyttö kasvaa tasolle 8 TWh/v ja osuus liikenteen energiankulutuksesta 40 %:iin.