Jätedirektiiviuudistus tukee biotaloutta

03.12.2014 10:52

Eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä direktiiviehdotus useiden jätealan direktiivien uudistamiseksi. Uudistus parantaa resurssitehokkuutta ylipäänsä, ja varsinkin biotaloudessa. Liikennebiopolttoaineiden alueella se parantaa kestävimpien polttoaineiden asemaa verrattuna resursseja tuhlaaviin polttoaineisiin.

Suomalainen teollisuus on investoinut suuria määriä kestävimpien liikennebiopolttoaineiden kehitykseen, tuotantoon ja käyttöön. Direktiiviuudistus parantaa niiden asemaa. Se on jatkoa useille aiemmille direktiiveille, jotka ohjaavat markkinoita yhä kestävämpien liikennebiopolttoaineiden käyttöön.

Raakaöljyalan dominoivan aseman takia biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien saattaminen liikennepolttoainemarkkinoille ei useissa EU-maissa, mukaan lukien Suomessa, onnistunut ilman EU-tason lainsäädäntöä. Se aloitettiin määrällisillä vaatimuksilla ensin vuoden 2003 UE-liikennedirektiivillä (sitovat minimivaatimukset vuoteen 2010 asti: 5,75 %) ja jatkaen vuoden 2009 UE-direktiivillä (sitovat minimivaatimukset vuoteen 2020 asti: 10 %). Niiden seurauksena uusiutuvien energiamuotojen liikennekäyttö ei enää ole määrällisesti marginaalista, joten huomio on kiinnittynyt ympäristölaadun parantamiseen. Eurooppa-neuvosto päätti lokakuussa, että EU-tason määrällisiä velvoitteita ei aseteta UE-liikenteelle osana vuoden 2030 ilmasto- ja energiapakettia, vaan ne jätetään jäsenmaiden päätettäviksi.

EU-tason UE-liikennelainsäädäntöä kehitetään siis jatkossa laadullisesti. Toistaiseksi tämä on koskenut vain biopolttoaineita, koska ne dominoivat UE-liikennettä ja koska niissä on erittäin paljon laadullisia ongelmia ja valtavia laadullisia eroja.

UE-liikennemarkkinoiden ja sitä koskevan kansallisen lainsäädännön laadullinen ohjaus alkoi vuoden 2009 UE-direktiivillä. Siinä liikennebiopolttoaineet jaettiin kolmeen luokkaan. Huonoimpia energiakasviperäisiä liikennebiopolttoaineita ei hyväksytä UE-liikenne-energiaksi lainkaan. Parhaat eli jäteperäiset liikennebiopolttoaineet puolestaan saavat monenlaisia etuja energiakasviperäisiin verrattuna. Niihin sisältyy kaksoislaskenta eli niiden käyttömäärä lasketaan kaksinkertaisena määritettäessä jäsenmaiden määrällisten velvoitteiden toteuttamista.

Käsittelyssä oleva ns. iLUC-direktiiviehdotus parantaa laadullista ohjausta varsinkin asettamalla katon peltoenergiakasvien osuudelle liikennebiopolttoaineiden tuotannossa. Se myös lisää laatujaotteluun uuden ryhmän. UE-direktiivissä heikkoutena on, että lignoselluloosaperäiset energiakasvit ovat jäteperäisten kanssa samassa ryhmässä, mutta nyt ne erotetaan.

Parhaillaan käsittelyssä oleva jätedirektiivimuutos luo vielä eron parhaimpien ja huonoimpien jäteperäisten liikennebiopolttoaineiden välille. Sen jälkeen liikennebiopolttoaineilla on EU-lainsäädännössä yhteensä viisi ympäristölaatuluokkaa:

  1. Biojäteperäiset, joiden lannoitesisältö kierrätetään
  2. Muut jäteperäiset
  3. Energiakasviperäiset, jotka on valmistettu lignoselluloosasta
  4. Muut energiakasviperäiset, jotka täyttävät kestävyyskriteerit
  5. Energiakasviperäiset, jotka eivät täytä kestävyyskriteereitä

 

Jäteperäisten erottelu johtuu biotalouden resurssitehokkuuden parantamisen vaatimuksesta. Lannoitteiden kierrätys on tässä yksi peruspilari. Jätelainsäädännössä se tarkoittaa, että kun biojätteestä hyödynnetään sekä materiaalisisältö (lannoitteet) että energiasisältö (liikennebiopolttoaine), kyseessä on jätehierarkian mukainen kierrätys. Mutta mikäli lannoitteita ei kierrätetä, kyseessä on energiakäyttö, joka on jätehierarkiassa alempana. Jätelainsäädäntö pyrkii edistämään mahdollisimman korkealla jätehierarkiassa olevaa toimintaa. Mikäli jätteiden syntyä ei pystytä estämään ja jätteitä ei voida uudelleenkäyttää alkuperäisessä tarkoituksessaan, ne tulee ensisijaisesti kierrättää. Tämä hierarkia on aina ollut samanlainen, mutta nykyisessä direktiivissä se on toteutettu epäselvästi. Se tarkoittaa, että energiakäyttöä liikennepolttoaineena on voitu tulkita kierrätykseksi energiakäytön sijaan, vaikka biojätteen lannoitesisältö on hukattu. Siksi direktiivi nyt korjataan.

Biokaasuteknologia on ainut teknologia, joka pystyy kierrättämään biojätteen lannoitesisällön täysmääräisesti ja samanaikaisesti hyödyntämään energiasisällön. Suomen biokaasuteollisuus on tehnyt suuria investointeja liikennebiokaasun tuotantoon, jotta biojätteitä voitaisiin hyödyntää mahdollisimman resurssitehokkaasti. Jätedirektiivin korjauksen ansiosta resurssitehokkuus tulee nyt huomioon otetuksi. Mutta tämä korjaus ei muuta muiden jäteperäisten polttoaineiden asemaa eli ne ovat edelleen oikeutettuja kaikkiin niihin etuihin, joita UE-direktiivi tarjoaa suhteessa energiakasviperäisiin polttoaineisiin.

Valtioneuvosto ja eduskunta vastustavat tätä korjausta, vaikka se vahvistaa Suomen biotaloutta ja vaikka sillä ei ole haittapuolia. Lehdistössä on tästä ollut paljon harhaanjohtavia kirjoituksia. Onneksi Suomen vastustuksella ei ole väliä lopputuloksen kannalta, koska sillä ei ole läpimenon mahdollisuuksia. Tilanne on normaali, sillä Suomen biotalouden kehittyminen on jo pitkän aikaa tapahtunut pääasiassa EU:n politiikan ja lainsäädännön ansiosta Suomen vastustuksesta huolimatta.

Tärkein esimerkki on vuoden 2003 UE-liikennedirektiivi. Sen seurauksena oli pakko kumota vuonna 1965 Porvoon jalostamon tukemiseksi säädetty korotettu käyttövoimavero, jonka avulla uusiutuvan energian liikennekäyttö oli estetty Suomessa. Sen ansiosta Suomen teollisuus on pystynyt tekemään monien miljardien eurojen suuruiset investoinnit liikennebiopolttoaineiden tuotantoon ja saanut aikaan erittäin suuren ja voimakkaasti kasvavan teollisuuden alan.

Olisi aiheellista miettiä, mitä Suomen biotaloudessa saataisiin aikaan, mikäli kehityksen vastustaminen lopetettaisiin.